Kiireestä kiireettömyyteen

Yhtenä iltapäivänä tietokoneeni alkoi päivittää. Päivitys kesti kokonaisuudessaan melkein kaksi tuntia ja se tuntui maailmanlopulta. Miten näin voi tapahtua juuri nyt, keskellä pahinta kiirettä? Aluksi olin sitä mieltä, että tämä ei voi olla työaikaa. Enhän voi mitenkään kuluttaa työpäivääni siihen, että vain istun ja odotan. Sitten päätin toisin. Istuin ja odotin, ja siinä samalla mietin ja pohdin. Lopputuloksena oli seesteisempi ajatus ja siivottu työpöytä, suunniteltu työjärjestys ja päivitetty tietokone. Ilman ulkoista pakkoa kaikki ajatustyö olisi jäänyt tekemättä, kiireessä kun ei ehdi tai malta pysähtyä. Ei, vaikka tietäisi, miten paljon suunnitelmallisuudesta on apua kiireestä selviämisessä.

Tänä keväänä lähes jokainen kohtaaminen ja puhelu on sisältänyt keskustelun siitä, kuinka kiireistä aikaa elämme juuri nyt. Etenkin loppukevät on tuntunut tosi vauhdikkaalta. Odotetut, mutta työläät näytöskiireet ovat tuoneet paljon tekemistä oppilaitoksiin ja myös liittotasolle. Lukuvuoden päättäminen ja uuden suunnittelu ovat ajankohtaisia samaan aikaan – juuri silloin kun takki on jo muutenkin melko tyhjä. Päivän piteneminen ja ajatus kesästä saavat ajatuksen karkailemaan tulevaan lomaan, vaikka lomalle pääsy edellyttäisikin kaikkea muuta.

Kiire tuo arkeen lisää haastetta, vaikka kyse ei aina ole kutsumattomasta tai toivomattomasta vieraasta. Esimerkiksi näytöskiireet ovat olleet luonteeltaan positiivisia. Esiintymisen riemu, tanssin ilo ja kohtaamisen hetket ovat olleet tauon jälkeen upeita kokemuksia. Kaikkea tätä on myös oppinut arvostamaan ihan uudella tavalla.

Joskus naureskelimme pienellä porukalla, että tanssioppilaitoksissa eletään loppujen lopuksi aina vuoden kiireisintä aikaa. Arki on kiireistä ja työntäyteistä mihin aikaan tahansa. Kiireen kanssa on vain opittava elämään ja otettava irti siitä myös sen hyvät ja aktivoivat puolet. Aika moni meistä tietää, että ilman viime tippaa asiat jäisivät tekemättä. Kiireessä saa siis myös aikaan paljon, ainakin jos itse hallitsee kiirettä eikä päinvastoin.

Olen aina ollut aktiivinen kalenterin käyttäjä. Käytän ajankäytön suunnitteluun paljon aikaa, ja siitä onkin valtavasti apua työsumien keskellä. Ja vaikka työmäärä ei suunnitelmallisuudesta vähene, on siihen osannut valmistautua. En kuitenkaan ole oppinut varaamaan aikaa ”ei millekään”. Tyhjät kolot kalenterissa olisivat tosi tärkeitä. Siksi, että tietokone voi alkaa päivittää, siksi, että mieli tarvitsee tyhjiä hetkiä, siksi, että joku tulipalo voi syttyä siihen valmistautumattakin. Ja ennen kaikkea siksi, että jatkuva kiireen tuntu ei ole tehokkuuden mittari. Viime tipan aktivoiva vaikutus toimii paremmin, kun  koko ajan ei ole jokin deadline käsillä.

Vappu-koira on onneksi ollut apuna hetkeen pysähtymisessä. Ilman Vappua olisivat nämäkin sorsat jääneet ihmettelemättä.

Maailma ei kenties tule valmiiksi nytkään, mutta silti kesälomat ovat ihan kulman takana. Oma ajatus on jo kiireettömyydessä, vaikka olenkin sen kanssa melko huono, vielä. Katsotaan, miten käy – syksystä kun näyttäisi tulevan melko kiireinen.

Kiireetöntä akkujen latausta kaikille toivotellen Milla Malmberg
Toiminnanjohtaja, STOPP ry.

STOPP ry:n toiminnanjohtajan ajatuksiin tanssinopetuksessa tapahtuvasta kohtaamisesta voit tutustua täällä:
https://stopp.fi/blogikirjoitus/tanssi-on-kohtaamisen-taidetta/

Toiminnanjohtajan blogikirjoitus suunnitelmallisuudesta löytyy täältä:
https://stopp.fi/blogikirjoitus/pienikin-paneutuminen-on-hyva/