Niin pieniä, mutta niin suuria asioita

Kesäloma oli rentouttava ja tuntui pitkältä. Vaikka ilmat kylmenivät ja sateet lisääntyivät, loma oli lomaa. Sain jopa rentouduttua, eikä vanhan omakotitalon remonttilista painanut liikaa takaraivossa. Ja oikeastaan se lista lyheni ihan riittävästi ja tasapaino rentoilun ja suorittamisen välillä pysyi hyvänä.

Palasin töihin jälleen kerran sillä ajatuksella, että tänä syksynä opettelen rytmittämään työtäni ja muokkaan arkeani vielä enemmän sellaiseksi, etten väsy sen keskellä. Samaan aikaan ihmettelin, miksi minun pitää käydä tämä keskustelu itseni kanssa joka vuosi – tai useamminkin. Tykkään kovasti työstäni ja oikeastaan melkein kaikista arkisista asioista. Siitä huolimatta väsyn ja stressaannun helposti ja löydän itseni raivoamasta lasten aamuhitaudesta tai sekaisesta huoneesta useammin kuin todellakaan haluaisin.

Nautin asioiden suunnittelusta ja aloitin työt kalenterin täyttämisellä. Tuleva syksy hahmottui edessäni ja pystyin jo nyt huomaamaan, missä kohtaa kiire yllättää minut. Vastapainoksi niille viikoille kirjoitin muutamaan kohtaan tikkukirjaimin VAPAAPÄIVÄ. Ostin kahdet teatteriliput ja sovin tapaamisesta ystävieni kanssa. Hyvä startti työsyksylle.

Kiire yllätti minut kuitenkin jo viikon kuluttua – ja löysin itseni raivoamasta lapsille aamuhitaudesta. Muistin taas, että työhyvinvointi koostuu muustakin kuin omaan työhön liittyvistä asioista. Ihminen on kokonaisuus ja se näkyy tässäkin. Tasapaino rentoilun ja suorittamisen välillä olisi hyvä olla hallussa myös muulloin kuin lomalla.

Tätä kirjoittaessani suunnittelen samalla STOPPin ensimmäistä verkostotapaamista. Syyskuussa puhumme yhdessä työhyvinvoinnista ja jaksamisesta – omasta ja koko työyhteisön. Työn mielekkyys, sujuvuus ja työyhteisö ovat merkittävässä roolissa työhyvinvoinnin rakentumisessa, mutta sen ohella arjen sujuvuus työn ulkopuolellakin on tärkeää. Ja kyllä ne virkistyspäivätkin useimmiten virkistävät, vaikka eivät taloa yksin pystyssä pidäkään.

Omassa työssäni koen kaikkein raskaimmaksi työn yksinäisyyden – siitä huolimatta, että se on osaltaan myös työni hyviä puolia. Siksi verkostotapaamiset, aamukahvit, lounashetket ja puhelut ovat erityisen tärkeitä. Ne ovat tärkeitä omalle jaksamiselleni, työn mielekkyydelle ja ihan vain asioiden jakamiselle. Odotan jo innolla STOPPinkin ensi viikon aamukahveja. Yhteinen kahvittelu ja asioiden jakaminen ovat niin pieniä, mutta niin isoja juttuja oman työhyvinvoinnin tukemisen kannalta.

Toivonkin, että opimme kaikki hyödyntämään STOPPin tarjoaman verkoston tuomat mahdollisuudet – tärkeä oppi minulle itsellenikin. Puhelimen, sähköpostin tai vaikka Teamsin takaa voi löytyä yllättävänkin helposti joku toinen, jolle pieni yhteinen hetki voi olla myös se viikon tärkein, oli kyseessä sitten kevyt rupattelu tai tärkeän työasian läpikäynti. Ja sitten kun on enemmän aikaa, sitten kahvitellaan ihan kasvokkain!

Ollaan yhteydessä!

Milla Malmberg
Toiminnanjohtaja, STOPP ry

Lue myös Milla Malmbergin blogikirjoitus työnsuunnittelusta:
https://stopp.fi/blogikirjoitus/pienikin-paneutuminen-on-hyva/