Pähkinänsärkijän lumo johdattaa jouluun

Istuin toissapäivänä Etelä-Hämeen Tanssiopiston Pähkinänsärkijä-esityksen kenraaliharjoituksessa. Yleisössä kanssani istui saman oppilaitoksen oppilaita, pienimmät istuivat vanhempiensa kanssa. Yleisö oli lumoutunut näkemästään. Tanssi ja Tsaikovskin upea musiikki johdattivat meidät sadun ja joulun maailmaan. Jonnekin, missä kaikki on mahdollista ja missä arjen huolet eivät rasita.

Pähkinänsärkijää (Gabriel Milad) ja Marieta (Aava Tiitinen) Riihimäen teatterin lavalla kuvasi Jouka Valkama.

Riihimäellä Pähkinänsärkijää esitetään nyt toista joulua peräkkäin, ja saman sadun maailmaan on heittäydytty aikaisemminkin. Samaa satumaista taikaa on nähtävissä myös muualla Suomessa. Tänä vuonna STOPPin jäsenkouluista ainakin Joensuussa, Järvenpäässä ja Rovaniemellä on tartuttu Pähkinänsärkijän klassikkotarinaan. Itse ehdin päästä Riihimäen lisäksi yleisöön myös Rovaniemellä.

Ja mikä sopisikaan paremmin jouluaikaan kuin jouluyöstä kertova satumainen tarina?

Pähkinänsärkijä on Pjotr Tsaikovskin säveltämä klassikkobalettiteos. Sen juoni perustuu alunperin E.T.A. Hoffmanin jo vuonna 1816 kirjoittamaan satuun Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas, ja Tsaikovskin sävellys pohjautuu Alexander Dumas vanhemman laatimaan mukaelmaan Hoffmanin sadusta. Baletin tilasi Tsaikovskilta Keisarillisten teatterien johtaja Ivan Vsevoloski ja koreografiksi valittiin Marius Petipa, joka ohjeisti tarkasti lopullisen koreografian tehnyttä Lev Ivanovia. Sävellystyö alkoi vuonna 1891 ja kantaesitys oli Pietarin Mariinski-teatterissa joulukuussa 1892.

Sittemmin Pähkinänsärkijä on alkanut elää omaa elämäänsä. Moskovassa se sai ensi-iltansa vuonna 1919, mutta jo vuodesta 1908 sitä on nähty myös Venäjän ulkopuolella. Suomessa Alexander Saxelinin versio nähtiin Suomalaisen Oopperan baletissa vuonna 1947, pääosassa tanssi Elsa Sylvestersson. Baletista onkin sittemmin syntynyt monia eri versioita.

Seikkailun yksityiskohdat eroavatkin eri versioissa usein toisistaan. Suklaa, tee ja kahvi ovat monesti muuttuneet eri maiden tansseiksi – ja vastaavasti kulttuurisensitiivisyyden lisääntyessä ne ovat taas muuttuneet suklaaksi, teeksi ja kahviksi. Hiirikuningastakaan ei kaikissa tarinoissa näe, mutta perusidea on silti sama. Tarina kertoo jouluyöstä, pienestä Klaara-tytöstä ja hänen kummisedältään saamasta Pähkinänsärkijänukesta, joka herää yöllä henkiin. Prinssiksi muuttunut nukke vie Klaaran satumaiseen seikkailuun ja katsojan päätettäväksi jää, oliko kaikki unta vai sittenkin totta.

Taiteen perusopetus on mitä oivallisin kenttä Pähkinänsärkijän taian jatkamiselle. Taiteen perusopetus samanaikaisesti sekä ylläpitää että kehittää ja elävöittää kulttuuriperintöä. Ja mikä olisikaan parempi tapa siihen kuin kumartaa klassikkotarinan ja -baletin suuntaan, mutta luoda siitä oma versionsa? Tanssioppilaitosten joulunäytösten kautta Tsaikovskin ja Petipan yhdessä luoma maailma on siirtynyt yhä uusien sukupolvien tietoisuuteen. Klaaran uni vie katsojansa uusiin seikkailuihin vuosi toisensa jälkeen.

Rovaniemellä Pähkinänsärkijä oli Lapin musiikki- ja tanssiopiston jättiponnistus, joka esitettiin upean orkesterin ja tanssijoiden yhteistyönä. Taustalla näkyy Rovaniemen kuvataidekoulun oppilastöitä.

Katsomossa istuessani pohdin, miten hienosti Pähkinänsärkijän lumo johdattaa minut jouluun. Sadun maailmalle ja tanssin lumovoimalle on paikkansa. Syksyn kiireessä ja ahdistavienkin uutisen tulvassa jouluun laskeutuminen on unohtunut, mutta teatterin penkissä tunsin joulumielen. Nytkin ikkunasta ulos katsoessani näen jouluisen maiseman.

Pähkinänsärkijä johdatti minut jälleen jouluun. Ja niin se on tehnyt monelle muullekin – tänä vuonna, viime vuonna ja ensi vuonnakin.

Sen myötä hyvää joulua kaikille!

Milla Malmberg, toiminnanjohtaja
STOPP ry.

Lue myös Milla Malmbergin blogikirjoitus taidekasvatuksen kulisseihin kurkistamisesta:
https://stopp.fi/blogikirjoitus/kurkistus-taidekasvatuksen-kulisseihin/