Tanssi sallii jokaisen erityisyyden: Askel kohti saavutettavaa tanssin taiteen perusopetusta

Saavutettavuus, saatavuus, esteettömyys, yhdenvertaisuus, tasa-arvoisuus. Erilaiset termit pompahtelevat esiin arkikielessä, palveluiden kuvauksissa, suunnitelmissa, tiedotuksessa ja lainsäädännössä. Yleisyydestään huolimatta termit koetaan helposti hankaliksi. Sanat menevätkin helposti keskenään sekaisin tai ymmärretään kokonaan väärin. Tärkeitä termejä on siis syytä avata uudelleen ja uudelleen, mutta miksi?

Saavutettava, yhdenvertainen ja tasa-arvoinen tanssin taiteen perusopetus on toimintaa, johon jokainen on tervetullut sellaisena kuin on, omana itsenään. Termit eivät koske siis vain tiettyjä ryhmiä, vaan ihan meitä jokaista. Saavutettavuus terminä viittaakin ajatukseen, että me jokainen olemme erilaisia. Jokaisella meistä on niin kykyjä kuin haasteitakin. Jokaisella meistä on myös oikeus kokea ja tehdä taidetta, osallistua ja tulla nähdyksi. Tämä periaate on helppo ymmärtää ja hyväksyä.

Mutta onko tämän päivän taiteen perusopetus saavutettavaa, onko sitä saatavilla ihan jokaiselle? Onko opetus yhdenvertaista ja tasa-arvoista? Ja minkälaisia askelia me toimijat voisimme ottaa tiellä kohti saavutettavampaa tanssin taiteen perusopetusta.

Tanssia oppilaan ehdoilla

Keski-Uudenmaan Tanssiopistossa Järvenpäässä on järjestetty taiteen perusopetuksen mukaista tanssinopetusta erityisryhmille jo yli 20 vuoden ajan. Tällä hetkellä tanssiopistossa toimii kaksi kehitysvammaisten tanssiryhmää, lisäksi opistossa on ryhmiä ikääntyville tanssinharrastajille. Aikaisemmin opetusta on ajoittain järjestetty myös pyörätuolitanssien osalta.
– Oma ajatteluni on kehittynyt aika paljon vuosien aikana. Aluksi aloitin kehitysvammaisten opettamisen ihan tanssimisen ilosta, mutta nykyisin olemme kovasti pohtineet opetuksen pedagogiikkaa. Hauskaa meillä on joka tapauksessa ollut opettajan lähtökohdista riippumatta, Leila Ketola Keski-Uudenmaan Tanssiopistosta hymyilee.
Tanssiopiston toisessa kehitysvammaisten ryhmässä keskitytään koreografiseen työskentelyyn ja ryhmä onkin aktiivisesti osallistunut kilpailuihin ja tapahtumiin. Toinen ryhmä kokoaa yhteen hyvin eritasoisia liikkujia ja tanssitoiminta on hyvin erityyppistä kuin kilpailuihin osallistuvassa ryhmässä. Mutta vaikka kaikki eivät koko tunnin kulkuun osallistuisikaan, on tässäkin ryhmässä loppujen lopuksi kyse ihan samanlaisesta opetustyöstä kuin muussakin tanssinopetuksessa.
– Opettajan pitää aina mukautua oppilaiden vastaanottokykyyn. Meidänkin ryhmässä edetään, mutta muihin tanssiopiston ryhmiin verrattuna toki hyvin erilaisin suunnitelmin ja sisällöin, toista kehitysvammaisten ryhmää opettava Birgit Määttä kuvailee.

Taiteen perusopetusta kaikille

Erityisryhmien opetus on osa Keski-Uudenmaan Tanssiopiston taiteen perusopetusta.
– Joskus mietimme, että kuuluvatko nämä ryhmät taiteen perusopetukseen. Emme sitten keksineet yhtään hyvää syytä, miksi ei, Leila Ketola kertoo.
Erityisryhmät ovatkin mukana kaikessa opiston toiminnassa ja parhaillaan valmistaudutaan kevätnäytöksiin.
– Maailma on muuttunut monella tavalla parissa kymmenessä vuodessa. Erilaisissa tanssitapahtumissakin on nykyään omat sarjansa erityisryhmille.
Erityisryhmien oppilaille on jaettu vuosien aikana todistuksia ihan niin kuin muillekin oppilaille. Todistuksen merkitys onkin näissä ryhmissä valtava. Koska monella oppilaalla kuitenkin riittää tanssi-intoa, on tanssiharrastus jatkunut pidempään oppimäärien suorittamisesta ja todistuksista huolimatta.
– Korona-aika pienensi myös erityisryhmien kokoonpanoja, mutta sittemmin mukaan on tullut uusiakin tanssijoita, Leila Ketola kertoo.

Tanssilajien kirjo

Myös Tampereella Baletti- ja tanssistudio Teija Suovan lukujärjestyksessä on jo vuosia ollut ryhmiä kehitysvammaisille.
– Aivan ihania ryhmiä! Nämä ryhmät tuovat koko tanssikouluun positiivista energiaa, Teija Suova kertoo.
Tanssiharrastus on useimmilla tanssijoilla kestänyt jo vuosia, uusia tanssijoita tulee mukaan suhteellisen harvoin. Myös Baletti- ja tanssistudio Teija Suovan ryhmä osallistuu aktiivisesti tapahtumiin ja kilpailuihin sekä myös tanssistudion näytöksiin.
Järvenpäässä kehitysvammaisten ryhmää on vuosien aikana ehtinyt opettaa useampikin tanssiopettaja, mutta Tampereella ryhmä on kulkenut saman opettajan kanssa jo vuosia.
– Erityislapsia ja -nuoria meillä opettaa Minna Vapaa-Suominen. Itse asiassa nämä ryhmät on aikoinaan perustettukin Minnan aloitteesta, Teija Suova toteaa.
Baletti- ja tanssistudio Teija Suovan tuntikuvauksissa kerrotaan, että erityislasten ja -nuorten tunneilla tanssiin tutustutaan liikunta- ja ilmaisukeinona niin, että kustakin tanssilajista otetaan irti se olennaisin. Opetusaineina on esimerkiksi balettia, nykytanssia, luovaa tanssia ja streetdancea.

Sattumien, kontaktien ja yhteistyökumppanien merkitys

Vaikka useampikin tanssikoulu olisi innokas avaamaan ovensa erilaisilla oppijoille ja ryhmille, eivät monet löydä tietään tanssin pariin. Sattuman ja kontaktien merkitys korostuu edelleen. Saman toteavat myös Birgit Määttä, Leila Ketola ja Teija Suova.
– Meillä on ollut pitkään melko vakiintunut porukka. Uusia oppilaita tulee silloin tällöin, mutta perusporukka pysyy samana, Teija Suova kertoo.
Yhteistyökumppanien merkitys korostuu uusia ryhmiä perustettaessa.
– Alun perin ryhmä sai alkunsa yhdestä aktiivisesta äidistä. Sittemmin kehitysvammaisten tukiyhdistyksellä on ollut suuri merkitys, Leila Ketola jatkaa.
Nykyisin Järvenpäässä kaupunki on mukana kehitysvammaisten tanssiryhmän järjestelyissä ja maksaakin 80% järvenpääläisten tanssijoiden lukukausimaksuista sekä osan tunnille tarvittavan avustajan palkasta.

Yhdenvertaista ajattelua tanssikouluun

Opetustyön avaaminen uusille ryhmille on yksi näkökulma oppilaitoksen saavutettavuuden lisäämiseen. Leila Ketolan sanoin tanssi salliikin jokaisen erityisyyden. Erityisryhmien tanssinopettaminen voi kuitenkin kaatua oppilaitoksen taloudellisiin haasteisiin. Pienemmät ryhmäkoot tai pariopettajuus voisivat olla hyvä ratkaisu erityisryhmien opetukseen, mutta ilman taloudellista tukea oppilaitos ei pysty järjestämään tämänkaltaista opetusta.
Saavutettavuus tarkoittaa oppilaitoksen toiminnassa paljon muutakin. Oppilaitos voi pohtia saavutettavuuttaan esimerkiksi sijainnin tai fyysisen kulkemisen näkökulmista, taloudellisista näkökulmista tai viestinnän näkökulmasta.
Oppilaitosten ja koulutuksen järjestäjien velvollisuuksiin kuuluu automaattisesti tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen. Omaan, päivitettävään suunnitelmaansa voi ottaa erilaisia näkökulmia ja edistää saavutettavuutta, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa erilaisin keinoin ja lähtökohdin. Kohderyhmänä suunnitelmissa ovat niin oppilaat kuin heidän vanhempansa, muut asiakkaat kuin henkilökuntakin.
Taloudellisesta saavutettavuudesta puhutaan nykyisin paljon. Monissa oppilaitoksissa hyödynnetään vapaaoppilaspaikkojen sekä alennusten erilaisia käytäntöjä. Tarvittaessa yhteistyötä voidaan tehdä esimerkiksi kuntien, sosiaalipalvelujen, maahanmuuttopalvelujen tai seurakunnan kanssa ja tukea oppilasmaksuihin voidaan hakea säätiöiltä, hyväntekeväisyysjärjestöiltä tai yrityksiltä.
Viestinnän saavutettavuutta pohdittaessa oppilaitoksissa on mahdollisuuksien mukaan huomioitu eri kieliryhmiä. Monissa oppilaitoksissa tiedotteet laaditaan suomen kielen lisäksi aina myös ruotsiksi tai englanniksi. Oppilaiden ja vanhempien lisäksi myös tanssinopettajat puhua muuta kuin suomea.

Miten saavutettavuutta ja esteettömyyttä sitten lisätään oikeasti ja ihan käytännössä? Kyse ei aina välttämättä ole kovinkaan hankalasta tai monimutkaisesta asiasta, mutta olennaista on se, että asia pysyy mielessä ja etenee. Ehkä kyse on siis ensisijaisesti asenteesta ja tahtotilasta. Aloita pienestä asiasta ja etene sitten seuraavaa kohti. Jokainen pienikin askel vie eteenpäin ja sinnepäinhän olemme joka tapauksessa menossa.

 

Tekstin lähteet ja lisätietoa aiheesta:

Saavutettavuusopas lastenkulttuurikeskuksille ja taiteen perusopetuksen oppilaitoksille
SATA2 – saavutettava taideharrastus 2 -hanke
Ladattavissa suomeksi ja ruotsiksi osoitteesta:
https://lastenkulttuuri.fi/saavutettavuusopas-ja-saavutettava-taideharrastus-merkki-on-julkaistu/

Saavutettavuus ja esteettömyys taiteen perusopetuksen lähtökohtana
ArtsEqual: Tuulikki Laes, Marja-Leena Juntunen, Marja Heimonen, Hanna Kamensky, Sanna Kivijärvi, Kati Nieminen, Tuulia Tuovinen, Isto Turpeinen, Heidi Elmgren
Kulttuuria kaikille -palvelu: Aura Linnapuomi ja Outi Korhonen
ArtsEqual Policy Brief 1 /2018

Entä saavutettavuus? Ohje kulttuurikohteen saavutettavuudesta viestimiseen
Aura Linnapuomi ja Outi Salonlahti, Kulttuuria kaikille -palvelu 2016

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelu oppilaitoksissa:
https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/tasa-arvo-ja-yhdenvertaisuussuunnittelu-oppilaitoksissa

Lue lisää aiheesta:

Vuoden 2022 tanssikasvattajana palkitun Sari Heikkilän ajatuksia erityislasten tanssinopetuksesta:
https://stopp.fi/blogikirjoitus/vuoden-tanssikasvattaja-sari-heikkila-jokainen-oppilas-on-oma-persoona/

Musiikkiopisto Arkipelagin rehtorin Jenni Uimosen blogikirjoitus kaksikielisestä saavutettavuushankkeesta:
https://stopp.fi/blogikirjoitus/mita-jos-tanssi-kuuluisi-meille-kaikille/