Tanssinopetuksen jokerikortti

Viime viikonloppuna julki tulleet taitoluisteluseuran valmentajaa koskevat raportit harjoitusten metodeista sekä työnantajana toimineen urheiluseuran kädettömyys epäasiallisen työtavan johdosta, ovat herättäneet huomiota ja laajaa paheksuntaa niin valtamedian kuin somen puolella.

Simputtaminen, nöyryyttäminen, rankaisemalla ja satuttamalla ”kasvattaminen” kertovat enemmän tekijästään kuin valmennettavien osaamisesta. Urheiluseura antoi aluksi vuoden toimintakiellon, nyt olemme saaneet lukea kovemmista sanktioista. Valmentaja itse on tullut näkyville asianajajansa välityksellä.

Myös tanssi on taitolaji, jossa ns. ei koskaan tule valmiiksi, jossa vaaditaan sitoutumista, ja jossa niin oppilaat kuin opettajat haluavat nähdä taitoa ja tuloksia. En ryhdy pohtimaan tanssitaiteen ja taitoluistelun välisiä maailmojen mittaisia eroja mutta haluan painokkaasti tuoda esiin, että tavoitteellisella tanssinopetuksella on hallussaan mahtava jokerikortti.

Opetussuunnitelma tanssinopetuksen kulmakivenä

Se on opetussuunnitelma. Tärkeä asiakirja, joka antaa sekä muodon että sisällön oppilaitoksen toiminnalle. Asiakirja, jonka linjaukset on määritelty lainsäätäjän toimesta ja jota ammattitaitoiset, vastuulliset tanssityönantajat toteuttavat yksilöllisesti omaan oppilaitokseen sopivan opetussuunnitelman mukaan.

Lahden Tanssiopisto 2016. Kuvaaja Iisakki Härmä.

Taiteen perusopetuksen yleistä tai laajaa oppimäärään antavan oppilaitoksen toiminnan tulee rakentua ”arvoperustaan, jonka mukaan taiteen perusopetus rakentuu ihmisoikeuksien, tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja kulttuurien moninaisuuden kunnioitukselle… Taiteen perusopetus perustuu käsitykseen jokaisen ihmisen ainutlaatuisuudesta ja arvokkuudesta yksilönä ja yhteisöjen jäsenenä…Opetussuunnitelman perusteet perustuvat oppimiskäsitykseen, jonka mukaan oppilas on aktiivinen toimija.”

Nämä eivät ole ainoastaan kauniita sanoja, vaan vielä kauniimpia tekoja. Opetussuunnitelman tulee toteutua valtakunnallisten perusteiden hengessä. Oppilaalla, huoltajalla, henkilökunnalla, sidosryhmällä on aina jokin pinta jota vasten oppilaitoksen toimintaa voi peilata. Jos kuva on vääristynyt, on arvioinnin ja toimenpiteiden paikka.

Tanssikoulutus ei taitolajina ole vapaa ikävistä oppimiskokemuksista eikä ikävistä pedagogeista mutta opetussuunnitelma antaa tuen, jonka varassa kritiikkiä ja kehittämisideoita voi ja pitää viedä eteenpäin. Tanssi on positiivinen asia, pidetään se sellaisena!

Helsingissä 24.1.2020
Hannele Niiranen / STOPP ry:n toiminnanjohtaja