Tanssikasvatus elämäntyönä -palkittu Tuulikki Pohjola jää eläkkeelle rakastamastaan työstä

Muutaman viikon takainen keskiviikkoillan aikuisbalettitunti vaati Tuulikki Pohjolalta normaalia enemmän keskittymistä. Lyhytkurssin viimeinen tunti ei sinällään tuntunut erityiseltä, mutta ajatus siitä, että se olisi viimeinen opetustunti ennen eläkepäiviä, olikin jännittävämpi. Vielä seuraavana päivänä Tuulikki palasi vielä Wellamo-opistolle kakkukahville, mutta  kymmenien vuosien opetustyö päättyi juuri tuohon keskiviikon aikuisbalettituntiin, ainakin päätoimen osalta. Eläkkeelle Tuulikki jäi kuitenkin hyvillä mielin, onhan hän saanut tehdä rakastamaansa työtä vuosikymmeniä.

Tuulikki Pohjola kokee, että juuri nyt on oikea aika jäädä eläkkeelle. Kalenteri onkin täyttynyt jo harrastuksista.

Antanut enemmän kuin ottanut
Eläkkeelle jääminen tuntuu isolta muutokselta, vaikka kalenterissa onkin merkintöjä harrastusten osalta melko paljon. Arki-illat ovat kuitenkin pääsääntöisesti vapaana ja se on tanssinopettajana työuransa tehneelle ihan uusi kokemus.
– Juuri nyt tuntuu, että eläkkeelle siirtyminen oli juuri oikea päätös. Olen hyvässä kunnossa ja odotan jo innolla uutta elämänvaihetta!Tuulikki Pohjola hymyilee.
Muutos tuntuu siis hyvältä, vaikka työ onkin ollut Tuulikille koko ajan mieluisaa. Tanssinopetus on tarjonnut haasteita juuri sopivassa suhteessa, ja aina lopulta antanut enemmän kuin ottanut. Montaa asiaa jää ikävä ja se tuntuu hyvältä.
– No totta puhuen sitä pimeässä ajamista en kyllä jää ikävöimään. Mutta melkeinpä kaikkea muuta kyllä, Tuulikki Pohjola hymyilee.

Vaikka työ on vuosien aikana muuttunut paljonkin, on tanssin ilo pysynyt yhtä tärkeänä ja aitona asiana.

Sitkeyttä ja kunnianhimoa
Pienen raahelaistytön tie tanssinopettajaksi ei sujunut ilman sitkeyttä, jolla ylitettiin mutkia ja mäkiä. Raahessa ei Tuulikki Pohjolan lapsuusvuosina pystynyt harrastamaan tanssia, mutta Oulussa 75 kilometrin päässä pystyi. Kun Tuulikin luokalle tuli tyttö, joka kävi Oulussa Kalevi Merikallion balettikoulussa, sai Tuulikkikin mahdollisuuden päästä mukaan.
– En kuitenkaan uskonut, että minulla olisi sillä kokemuspohjalla mahdollisuutta tanssin ammattilaiseksi. Niinpä opiskelin ensin liikunnanohjaajaksi ja muutin töihin Helsinkiin.
Helsinkiin muutolla oli kuitenkin toinenkin syy kuin työnteko. Helsingissä asuminen mahdollisti aktiivisen ja määrätietoisen tanssimisen, joka avasi uusia mahdollisuuksia. Lopulta Tuulikki hakeutui tanssinopettajakoulutukseen Kuopion konservatorioon ja onkin sen jälkeen työskennellyt päätoimisesti tanssinopettajana. Työn ohella Tuulikki suoritti myöhemmin ammattikorkeakoulututkinnon.

Paljon hyvää onnea
– Minulla on ollut tosi paljon hyvää onnea. Tanssioppilaana löysin tieni hyvien ja kannustavien opettajien, esimerkiksi Tamara Rasmussenin ja Jill Millerin, luo. Sama onni on jatkunut työelämässä, Tuulikki Pohjola pohtii.
Heti valmistumisen jälkeen Tuulikki sai työpaikan Helsingin tanssiopistosta, jonka hän kokeekin ratkaisevaksi asiaksi uransa kannalta.
– Oli hienoa ja tärkeää, että pääsin heti työhön kunnolla kiinni. Sain opettaa eri-ikäisiä ja erilaisia ryhmiä, tehdä koreografioita ja työskennellä erikoiskoulutuksen kanssa.
Helsingissä asuminen ei kuitenkaan innostanut ja Pohjolat muuttivat Tuulikin miehen työn perässä ensin Vierumäelle ja sitten Heinolaan. Muutaman vuoden Helsinkiin kulkemisen jälkeen Tuulikki jatkoi työskentelyä Päijät-Hämeen ja Etelä-Hämeen alueella. Töitä on riittänyt vuodesta toiseen ja eläkkeelle Tuulikki jäi nyt Wellamo-opiston tanssinopettajan toimesta.

Palkinnonjakotilaisuudessa Tuulikki Pohjolan kanss kuvaan asettui STOPP ry:n toiminnanjohtaja Milla Malmberg.

Työn perusta pysynyt samana
Vuodet ovat olleet hyviä ja Tuulikki on saanut kulkea pitkiä matkoja samojen oppilaiden kanssa.
– On ihan uskomattoman hienoa nähdä lapsen kasvu aikuiseksi. Parhaassa tapauksessa olen saanut tutustua opettajana vielä toiseen tai kolmanteenkin sukupolveen!
Ja vaikka maailma on vuosien aikana pirstaloitunut ja kilpailu ihmisten vapaa-ajasta kasvanut, on Tuulikin näkökulmasta tanssinopetuksen perusta pysynyt hyvinkin samanlaisena.
– Ihminen on pohjimmiltaan kuitenkin samanlainen ja se tanssin ilo on yhtä ihanaa!
Tuulikki Pohjola on onnellinen saatuaan tehdä juuri tätä työtä koko työuransa. Hän toivookin, että tanssiyhteisö pysyy vuorovaikutuksessa jatkossakin ja pitää toinen toistensa puolia.
– Tärkeää on, ettei kukaan jää yksin! Ei oppilaana, ei työntekijänä.

Tuulikki Pohjola palkittiin lauantaina 7.10.2023 Suomen tanssioppilaitosten liitos STOPP ry:n Tanssikasvatus elämäntyönä -palkinnolla. Kiitokseksi tanssikasvatuksen eteen tehdystä työstä liitto haluaa osoittaa TuulikkiPohjolalle Suomen teatterijärjestöjen keskusliiton kultaisen ansiomerkin.

Lue myös tanssikasvatus elämäntyönä -palkinnon saaneen Heli Aallon ajatuksia tanssinopettajuudesta:
https://stopp.fi/blogikirjoitus/heli-aalto/