Tanssinopetuksen kehityksen vuosikymmenet
Neljäkymmentä vuotta sitten STOPP perustettiin maamme tanssioppilaitosten yhteistyöverkostoksi ja edunvalvojaksi. Vuosikymmenet ovat muuttaneet tanssioppilaitosten ja myös liiton toimintaa valtavasti. Kuluneiden vuosien aikana Suomeen on esimerkiksi kehittynyt aivan uudenlainen opetusjärjestelmä, taiteen perusopetus, joka tänä päivänä on STOPP ry:n jäsenoppilaitosten toiminnan selkäranka. Merkittävää on myös tanssin ammatillisen koulutuksen kehitys, jonka myötä koulutettuja tanssinopettajia on kentällä vastaamassa valtavasti kasvaneeseen tanssitarpeeseen. Paljon on siis muuttunut – onko tanssinopettajan työ enää samanlaista mistään näkökulmasta kuin 40 vuotta sitten? Asiaa pohtivat Elina Berg Pirkanmaan Tanssiopistosta sekä Sinikka Saarela Valkeakosken musiikki- ja tanssiopistosta.
Intohimo tanssiin on säilynyt
Tanssioppilaitosten ja tanssinopetuksen arki on 40 vuodessa muuttunut paljonkin. Viimeiset kaksi koronavuotta ovat muovanneet alaa valtavasti, mutta paljon on tapahtunut koronasta huolimattakin.
– Intohimo tanssiin on kyllä säilynyt koko ajan, mutta muuten on kyllä tapahtunut paljon, Pirkanmaan Tanssiopiston rehtori Elina Berg hymyilee.
Elinan opettajan ura onkin STOPPin ikäinen. Ensimmäisen kerran Elina tarttui opettajan työhön vuonna 1982 sijaistaessaan äitiään Irmeli Lehtistä, jonka balettikoulu oli perustettu Lempäälään jo vuonna 1974.
– Olen toki ihmisenäkin ihan erilainen. Oppiessaan lisää sitä huomaa, miten vähän tietääkään ja se kyllä pitää nöyränä.
Vuodet ja vuosikymmenet ovat muokanneet opettajan ja rehtorin lisäksi myös tanssioppilaitosta. Vuodesta 2004 Elina Berg on työskennellyt päätyönään tanssiopistossa. Yritysmuotoinen oppilaitos on kokenut monenlaisia vaiheita, korona mukaan lukien.
Seurasin toki äitini uraa lapsesta asti ja olin ymmärtänyt, että töitä tällä alalla riittää, vaikka rahaa aina ei, Elina naurahtaa.
Työuran monet roolit
Myös Lempäälän naapurikunnassa Valkeakoskella tanssinopetuksen tie on ollut pitkä ja vaihteleva. Tällä hetkellä Valkeakosken musiikki- ja tanssiopiston koordinaattorina sekä Valkeakosken Teatteriopiston suunnittelijana työskentelevä Sinikka Saarela perusti oman yrityksensä vuonna 1981 ja sen jälkeen niin Sinikan työ kuin itse tanssioppilaitoskin on nähnyt monta erilaista vaihetta.
– Isoja muutoksia olivat tietysti taiteen perusopetuksen alkaminen, meillä se alkoi vuonna 1994. Heti seuraavana vuonna tanssioppilaitos siirtyi omaksi yksikökseen Valkeakoski-opiston alaisuuteen ja viime syksynä toiminta jatkui Valkeakosken musiikki- ja tanssiopiston muodossa, Sinikka Saarela kuvailee.
Muutokset ovat näkyneet myös Sinikka Saarelan työnkuvassa.
– Olen työskennellyt alalla yrittäjänä, tuntiopettajana, kuukausipalkkaisena opettajana ja niin esimiehenä kuin alaisenakin. Kokemusta on myös sekä yksityisen että kunnallisen oppilaitoksen näkökulmasta. Nyt on kuitenkin meneillään ensimmäinen vuosi, kun en opeta ollenkaan.
Sinikka Saarela on seurannut aitiopaikalta ja työn äärellä taiteen perusopetuksen syntyä ja kasvua. Oma työura on muovautunut vuosien saatossa.
– Tällä hetkellä vastaan oppilaitoksessamme myös teatterin opetuksesta. Olen tosi kiitollinen siitä, että työuralleni on mahtunut niin monta käännettä ja kokemusta. Suuri rakkauteni tanssiin kantaa yhä kaikkien työvuosieni jälkeenkin.
Tanssinopettaja on tanssin moniottelija
Tanssinopettajan työ on sekä Elinan että Sinikan kokemuksen mukaan muuttunut paljon. Tämän päivän tanssinopettaja on moniottelija, jonka pitää hallita tai ottaa haltuun monta eri tanssilajia.
– Näen tässä asiassa monta eri puolta. Parhaimmillaan opettaja on monipuolinen ja hahmottaa kokonaisuuksia, pahimmillaan sitten taas osaa vähän kaikkea ja ei kunnolla mitään, Sinikka Saarela pohtii.
Monimuotoisuuden tunnistaa omassa työssään myös Elina Berg.
– Tanssilajien kirjo on tällä hetkellä tosi monimuotoinen ja muuttuu nopeallakin tahdilla. Opettajalla voi olla jokin vahva tanssilajinsa, mutta työ vaatii myös paljon monipuolisuutta.
Tanssin kirjon muutokset näkyvät myös oppilaiden tanssimisessa. Sinikka Saarela pohtii baletin tason muutosta niin opettajien kuin oppilaiden tanssimisen näkökulmista. Vastaavasti Elina Berg nostaa esiin oppilaiden monipuolisuuden ja jopa virtuositeetin lisääntymisen.
– Kaiken kaikkiaan voi todeta, että tanssin kenttä on muuttunut ihan valtavasti, Elina Berg kiteyttää.
Tanssilajien kehityksen myötä opettajan työ on muuttunut myös monella muulla eri tavalla. Esimerkiksi teknologian kehitys on ollut valtavaa. Sen lisäksi, että musiikin toistamisen teknologia on harpannut eteenpäin käsittämättömillä askelilla, ovat myös kaikki muut digitaaliset alustat ja oppimisympäristöt tulleet osaksi tanssinopettajan työtä.
– Ihan mielettömän hienosti opettajat ovat ottaneet haltuun uudenlaisia oppimisalustoja ja kehittäneet opetustaan, toteavat sekä Elina Berg että Sinikka Saarela.
Tanssin arvostuksen muutos
Kuluneet vuodet ja vuosikymmenet ovat myös nostaneet tanssin ja tanssinopetuksen arvoa. Tanssi on esillä mediassa ja suosio on näkynyt myös harrastajien määrän kasvuna. Muutosten myötä tanssinopettajan työstäkin on tullut ”oikea ammatti”, joka näkyy myös esimerkiksi työskentelyolosuhteiden kehityksenä. Tällä hetkellä on melkein mahdotonta ymmärtää, ettei 40 vuotta sitten Suomessa ollut tanssinopettajan koulutusohjelmaa. Alalle päädyttiin hyvin erilaisista lähtökohdista kuin nyt.
– Oman sukupolveni opettajilla oli melkeinpä aina kokemusta myös taiteellisesta työstä. Se loi vahvan pohjan nimenomaan esittävän taiteen opettamiselle. Tänä päivänä opettajat työskentelevät tosi erilaisista lähtökohdista, Sinikka Saarela pohtii.
Kaiken kaikkiaan tanssinopetuksen kenttä on kuitenkin vahvistunut. Tanssista on tullut suosittu harrastus, jonka myötä hyvin erilaiset lapset, nuoret ja aikuiset ovat päätyneet mukaan toimintaan.
– Tänä päivänä puhutaan oppilaiden kohtaamisesta ja ryhmänhallintaan liittyvistä teemoista ihan eri tavalla kuin muutama vuosikymmen sitten, Elina Berg toteaa.
Sekä Elina Berg että Sinikka Saarela näkevätkin tanssin monipuoliset mahdollisuudet kaikenlaisten oppijoiden kanssa toimimisessa.
– Tanssi sopii ihan kaikille. Tanssi on itsessään hyvin tasa-arvoinen laji, jonka voi aloittaa minkä ikäisenä tahansa, Elina Berg miettii.
– Tanssinopetus on aina lähtenyt yksilön lähtökohdista, Sinikka Saarela jatkaa.
Koronavuosien jälkeen harrastusluvut ovat myös tanssikouluissa olleet laskussa ja sen myötä myös opettajien työkenttä on pienentynyt. Mihin seuraavat vuodet sitten meitä vievät?
– Avoimin mielin tulevaa kohti. Menneet vuosikymmenet ovat opettaneet, että erilaisia vaiheita on ja että niistä opitaan ja selviydytään. Valoisampaan suuntaan mennään! Elina Berg miettii.
STOPP40: Suomen tanssioppilaitosten liitto STOPP ry perustettiin keväällä 1982 maamme tanssioppilaitosten yhdyssiteeksi ja etujärjestöksi. Kuluneet 40 vuotta ovat muovanneet tanssioppilaitosten ja sen myötä myös liiton toimintaa valtavasti. Tänä aikana ovat kehittyneet niin tanssinopettajien ammatillinen koulutus kuin taiteen perusopetuskin. Perustamiskokouksessa paikalla oli neljä oppilaitosta, tällä hetkellä liitossa on 62 varsinaista jäsenoppilaitosta eri puolilta Suomea sekä 23 informaatiojäsentä.
Lue myös tanssinopetukseen vuosien varrella liittyneistä – nyt jo huvittaviltakin tuntuvista – ilmiöistä:
https://stopp.fi/blogikirjoitus/juomatta-tanssimaan-ja-muita-tanssinopetukseen-liittyvia-ilmioita/
Tanssikasvatus elämäntyönä -palkinnon syksyllä 2021 saaneen Tiina Rajalan ajatuksia voit lukea täältä:
https://stopp.fi/artikkelit/tanssi-on-ennen-kaikkea-kohtaamista/