Oululainen Tiina Andersin muistaa, kuinka alkoi noin 5-vuotiaana tanssia kuullessaan radiosta musiikkia. Hetki oli merkityksellinen, sillä tanssia katsoessaan Tiinan äiti oli tuumannut, että tämä tyttö olisi hyvä laittaa tanssitunneille. Tästä tuumailusta sai alkunsa ensin Tiinan harrastus ja sittemmin ura.
Torniossa lapsuutensa elänyt Tiina päätyi Raili Huttusen tanssioppilaaksi ja tanssi kaikkea, mitä kotikunnassa oli mahdollista. Kesäkursseilla opetustarjonta lisääntyi Oopperan opettajien toimesta ja Tiina osallistui aktiivisesti kesäajankin opetukseen. Tanssi tuntui heti omalta jutulta ja Tiina päätyi opiskelemaan Oulun konservatorioon tanssinopettajakoulutukseen. Opiskeluaikoina tanssisuhde vahvistui edelleen ja tanssinopiskelu tuntui oikealta ratkaisulta. Tanssi täytti päivät ja usein illatkin, opiskelijat pääsivät mukaan produktioihin ja kaikki se oli ihanaa.
Risaisesta työviikosta yhteen työpaikkaan
Syksyllä 1996 tanssinopettajakoulutuksessa oli päättöharjoittelun aika. Tiina Andersin päätti kokeilla jotakin muuta ja lähti harjoitteluun Etelä-Suomeen, Keravan tanssiopistoon. Koska Tiinalla oli tanssin ohella pitkä joukkuevoimisteluharrastuksen tausta, hän työskenteli sivutoimisesti Keravan Naisvoimistelijoiden kanssa.
– Viihdyin tosi hyvin ja viimeistään silloin tajusin, että olen löytänyt oman alani, Tiina Andersin muistelee.
Kevään 1997 Tiina vietti Lontoossa ja sen jälkeen ajatus Ouluun palaamisesta tuntui hyvältä. Tornion balettikoulu oli siirtynyt kansalaisopiston alaisuuteen ja Tiinalle löytyi opetustunteja muutamallekin illalle viikoittain. Töitä löytyi muualtakin ja Tiina työskenteli tuntiopettajana Torniossa, Oulussa, Haukiputaalla ja Oulunsalossa.
Tanssinopettajan työ tuntui hyvältä, mutta vuonna 1999 tarjottu äitiyslomasijaisuus Oulun taidekoulussa tuntui risaisen työviikon jälkeen houkuttavalta. Sijaisuus osoittautui oikeaksi ratkaisuksi ja Oulun taidekoulusta tuli Tiinalle pitkäaikainen työpaikka. Muutaman vuoden jälkeen muut työt saivat jäädä ja Tiina on työskennellyt yhden ja saman katon alla vuodesta 2004.
– Tämä on huikea työpaikka ja viihdyn tosi hienosti. Oppilaat, käytänteet ja työkaverit ovat kaikki mahtavia.
Eri ikäryhmien kanssa työskentely
Työskentely samassa työpaikassa on ollut monella tavalla palkitsevaa.
– Meillä on tosi pitkäjänteisesti opiskelevia oppilaita. Nytkin ohjatessani abi-ikäisen oppilaamme lopputyötä voin muistella sitä, kuinka hän ensimmäistä kertaa tuli tanssitunnilleni 4-vuotiaana, Tiina Andersin miettii.
Tanssinopettajana pääsee aitiopaikalta seuraamaan lapsen ja nuoren kasvua ja kehitystä. Koko opetusuransa ajan Tiina on pitänyt eri-ikäisten oppilaiden opettamisesta ja tälläkin hetkellä oppilaina on hyvin erilaisia ryhmiä 5-vuotiaiden ryhmistä aikuisiin. Kaikissa ikäryhmissä on omat rikkautensa ja Tiina kokee kaikkien kanssa työskentelyn motivoivana. Alle kouluikäisten opetuksesta puhuminen saa Tiinan innostumaan.
– On mahtavaa nähdä lasten kasvavan ja kehittyvän sekä tanssioppilaina että ihmisinä.
Opettajan ja oppilaan välinen vuorovaikutus on avainasemassa tanssinopetuksessa oppilaiden iästä riippumatta. Tiina korostaa luottamuksen merkitystä vuorovaikutussuhteen luomisessa. Ajan myötä oppilaan ja opettajan välinen tuttavuus syvenee ja jokaisesta tulee tiiviimpi osa yhteisöä.
Halu olla tekijä
Työ on muuttunut vuosien aikana paljonkin. Muutaman vuoden ajan Tiina kokeili linjanvastaavan työtä, johon toivat lisähaastetta ajanjaksoon osuneet koronavuodet. Hallinnolliset työt tuntuivat mielenkiintoisilta, mutta samalla Tiina oivalsi pitävänsä enemmän opettamisesta.
– Tajusin, että olen enemmänkin se tekijä. Huomaan innostuvani työssäni nimenomaan oppilaistani ja vastaavasti olen kuullut itse innostavani oppilaita.
Ikääntymisen tuomat keholliset haasteet ovat muovanneet itse opetustyötä eniten.
– Eniten huomaan oman suhteeni työntekoon muuttuneen. Olen oppinut uusia tapoja opettaa ja se on ollut hieno juttu. Olen tajunnut, että voin edelleen opettaa haastaviakin juttuja.
Omalla tavallaan myös oppilaat ovat muuttuneet. Pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys ovat vähentyneet, ja muutoksen myötä opetustyö on muuttunut. Tunnit on rakennettava niin, että tekemistä riittää. Myös opettajan ja oppilaan välinen suhde on välittömämpi kuin joskus aiemmin.
– Suhde on välitön sekä hyvässä että pahassa. Ajattelen kuitenkin, että olemme turvallisia aikuisia, kun oppilas uskaltaa sanoa oman mielipiteensä.
Taiteen ja kulttuurin arvostus
Jos työnkuvaa haluaa katsoa nimenomaan muutosten näkökulmasta, on kehitystä tapahtunut paljon. Tiinan työuran aikana musiikin soitto on kulkenut monen mutkan kautta C-kaseteista musiikin suoratoistoon ja taiteen perusopetuksessa opetettavien tanssilajien määrä on moninkertaistunut. Taiteen perusopetus on myös aikaisempaa tiiviimmin yhteydessä yhteiskunnalliseen kehitykseen.
Tiina kokee, että taiteella ja kulttuurilla on paljon annettavaa koko yhteiskunnalle ja että taiteen ja kulttuurin roolia voisi korostaa vielä enemmän etenkin juuri nyt, kun maailmankuva on ikävä.
– Monitaiteisessa koulussa työskentely lisää eri taiteiden merkityksen ymmärtämistä.
Taideharrastuksella on suuret vaikutukset lapsen ja nuoren koko elämään ja positiivisista kokemuksista voi saada elämänmittaisia vaikutuksia, elämää kannattelevista ystävyyssuhteista puhumattakaan.
– Joskus yksi oppilaani sanoi, että ensimmäistä kertaa hänellä ei ollut koulussa jännityksestä kipeänä esitelmää pitäessään ja pohti, että saanut rohkaisua tanssin esiintymisestä. Toivoisinkin, että tällaisia ajatuksia kuultaisiin ja huomioitaisiin päätöksenteossa enemmänkin.
Lue vuoden 2025 tanssikasvatuksen palkinnoista lisää:
https://stopp.fi/tanssikasvatuksen-palkinnot-neljalle-ansioituneelle-tanssikasvattajalle/
