Vuonna 2023, jolloin tanssitaan – aivan kuin silloin ennen…

Kajaani Dancen tanssikoulun rehtori ja tanssinopettaja sekä Kajaanin Uudet tanssit -koreografiakatselmuksen taiteellinen johtaja Minna Palokangas pohtii blogikirjoituksessaan esiintymistoiminnan merkitystä ja erilaisia toteuttamismuotoja koronavuosien jälkeisessä tanssimaailmassa.

Muistatko vielä, että koronanjälkeinen tanssimaailma oli alkuun kovin rajoitettu esiintymisien ja tapahtumien suhteen. Huoleen ja lukuisiin ”varuillaan olemisiin” oltiin pelottavalla tavalla jopa totuttu. Tanssikouluissa ja tanssitapahtumissa mietittiin järjestämisen eri keinoja yötä päivää. Miten järjestää turvallisesti näytöksiä ja tapahtumamatkoja? Miten järjestää tanssijoita motivoivia näytöksiä, joita tanssijat suorastaan janosivat hiljaisen pandemiakauden jälkeen. Miten suunnitella (jälleen) PlanA ja PlanB? Tottakai molemmat piti olla, just in case. Silti pelotti: entäpä jos taas syntyy uusi epidemia, ja miten sitten käy meidän tanssivien lasten ja nuorten? Nuo hetket ovat nyt etäämmältä katsottuna lamaannuttavia. Onneksi positiivisuus ja valo ovat hälventäneet tummat hetket.

Tanssikoulut ovat olleet aikamoisen katujyrän alla. Paluu ”normaaliin” on tapahtunut tyydyttävästi. Uskallan kuitenkin väittää, että kymmenet ja jopa sadat nuoret viettävät aikansa tanssiharrastuksen sijaan somessa. Siitä maailmasta on tullut todempi kuin tanssitunnilla toisen ihmisen kohtaamisesta, yhdessä tekemisestä ja välittämisestä. Paljon on työtä edessä, että pandemian aiheuttamat tuhot saadaan korjattua. Ei pelkästään yksilö- vaan myös tanssikoulutasolla.

Muistatko muuten, kun istuit pandemian jälkeen ensimmäisen kerran liveyleisössä seuraamassa tanssiesitystä? Minusta tuntui kuin olisin palannut kotiin. Tanssijan ja musiikin yhteys avasi aistit ja esiintyjän välittämä liikkeen riemu tuntui koko kehossa. Hetki oli suorastaan pyhä ja liikutuin! Veikkaan, että ilman koronaa emme olisi havahtuneet näiden hetkien arvoon.

Näitä kokemuksia on meillä kaikilla tullut lisää kuluvan vuoden aikana. Näytöksiä ja tanssitapahtumia on voitu järjestää normaalisti. Ilo on suorastaan pulpunnut esiintyjistä. Esiintyminen tanssikoulujen omissa näytöksissä ovat olleet huippuja. On syntynyt uudenlainen positiivinen ilmiö tsempata ja kannustaa kaikkia ryhmiä eikä pelkästään omaansa…että jotakin hyvääkin on syntynyt.

Tanssitapahtumat ja esiintymiset ovat tanssiharjoittelun sokeri ja suola. Kerros kerrokselta on valmistauduttu ja lopulta on esiintyminen, johon on sisällytetty kaikki hyvä. Mitä enemmän valmisteltua esitystä harjoitellaan ja esitetään, sitä enemmän siihen tulee syvyyttä. Esiintyminen ei ole ainoa tähtäin oppilaalle ja opettajalle, vaan sen sivutuotteena oleva yhteenkuuluvuus, kohtaaminen, tanssikulttuurinen vuoropuhelu, uudet ystävät, ideoiden jakaminen ja ylpeys taiteenalasta. Tunne, että kuulumme yhteiseen heimoon nimeltä TANSSI. Tanssiheimoon, jonne kaikki ovat tervetulleita.

Juuri nyt on hyvä hetki astua kesän lämpimään syleilyyn ennen uutta lukuvuotta, lennätää ajatuksia ja tavoitella unelmiaan. Tämän runon sain Pikka-oppilaalta noin 30 vuotta sitten. Sen siivin oikein ihanaa kesän aikaa meille kaikille!

Ajatus sinisestä taivaasta
unelma sen halki lentämisestä.

Tanssi on
yritys nousta

ylös ilmaan
siivilleen

ja lentää
aina ylemmäs

etsimään unelmiaan.

 

Lue myös Vantaan Tanssiopiston apulaisrehtorin, Anna-Maria Vairion blogikirjoitus tanssikoulujen kansainvälisestä yhteistyöstä:
https://stopp.fi/blogikirjoitus/tail-but-no-head-ajatuksia-kansainvalisesta-yhteistyosta/