Kokosin liiton kevätpäivään taiteen perusopetukseen vaikuttaneita muuttujia ja tapahtumia muutamalta viime vuodelta. Korona ja sen mukanaan tuomat rajoitukset, säännökset ja äkillisetkin muutokset, pienentyneet oppilasmäärät, Ukrainan sota, sähkökriisi, elinkustannusten nousu, tiukentuva kuntatalous ja kuntien uudelleenorganisoituminen sote-uudistuksen myötä, uudet tanssikoulut ja muu vapaa-ajasta kilpaileva toiminta. Listasta tuli hetkessä melko pitkä ja jokainen kohta tuntui jo itsessään murskaavalta. Melkoista aikaa, melkoisia vuosia. Ja taidekoulut tämän keskellä melkoisia selviytyjiä!
Tuntuu ihan uskomattomalta, että vain kuusi vuotta sitten kipuilimme uusien opetussuunnitelmien perusteiden kanssa. Mietimme, että miten muka voisimme räjäyttää taiteen perusopetuksen toiminnan ihan uudenlaiseksi ja miksi hyviä käytäntöjä ylipäätään edes pitäisi muuttaa. Ja sitten alistuimme kohtaloomme ja teimme uudet opetussuunnitelmat. Nyt kun viimeisten vuosien haasteita katsoo tästä näkökulmasta, voi vain todeta, että onneksi kaikkea tätä kriisien aikakautta edelsi opetussuunnitelmaprosessi. Uudet perusteet olivat pakottaneet meitä katsomaan toimintaamme ja arvioimaan opetustyötämme uudelleen. Ja sen räjäytystyön pohjalta meillä oli valmiudet selviytyä pandemiasta ja muusta myllerryksestä.
Muutoksesta voimavara?
Liittomme kevätpäivän teemana oli pohtia muuttuvaa toimintaympäristöä ja tanssioppilaitoksen mukautumista siihen. Voiko kaikkea muutosta kääntää voimavaraksi? Ei voi, mutta niin kuin Tanssistudio DanceArtin rehtori Minni Arposuo omassa puheenvuorossaan oivaltavasti totesi, voi oman työnsä voi tehdä mahdollisimman hyvin, uskoa tekemiseensä ja sen pohjalta suhtautua muutoksiin niiden tarvitsemalla huomiolla. Huomioida, mutta myös jättää huomioimatta.
Ja niin paljon muutoksista on sitten kuitenkin käännettävissä voimavaraksi, hetken kuluttua ainakin. Ihan niin kuin se muutaman vuoden takainen opetussuunnitelmatyöprosessi meitä opetti.
Odottavin mielin seuraan nyt taiteen perusopetuksen siirtymistä Koski-tietovarantoon. Tätä tekstiä kirjoittaessani en tiedä asiasta vielä käytännön tasolla juuri mitään, mutta ilmassa on jo kuplivaa odotusta.
– Näen Koski-tietojärjestelmän taiteen perusopetuksen näkökulmasta hyvin positiivisena asiana, kehkeytyvänä potentiaalina, Nurmijärven Opiston rehtori Jenni Karemo totesi kevätpäivänä omassa puheenvuorossaan filosofi Esa Saarisen terminologiaa lainaten.
Valtavasti potentiaalia
Jenni Karemolla onkin näkökulmaa Koskeen, sillä vapaan sivistystyön oppilaitoksena Nurmijärven Opisto on jo kansalaisopistotoiminnan osalta muutaman vuoden ajan tehnyt työtä siirtymän kanssa. Koska opistossa opetetaan myös taiteen perusopetusta musiikin, kuvataiteen ja käsityön osalta, ollaan siellä odottavan innokkain mielin myös taiteen perusopetuksen osalta.
– Ensisijaisesti näen tämän huippujuttuna oppilaan näkökulmasta. Hänen pitkäjänteinen harrastuksensa tulee näkyväksi osana muuta koulutusta. Mutta kyllä tämä tuo myös oppilaitoksille paljon uutta ja arvokasta sen pelätyn työmäärän lisäksi. Ja yleisellä tasolla muutos nostaa koko taiteen perusopetuksen asemaa ja näkyvyyttä ihan mielettömästi!
Vaikka taiteen perusopetuksen kenttä on Kosken osalta vielä alkumetreillä, osaa Jenni Karemo jo nyt katsoa askeleen pidemmälle.
– Tulevaisuudessa yhteismitallinen opintopisteytys kääntyy varmasti meidän kaikkien eduksi! Voimme kehitellä pienempiäkin kokonaisuuksia, tehdä näkyväksi myös toisten taidealojen tarjoamia kursseja ja tukea oppilaan oman opintopolun rakentumista ja taiteidenvälistä opetusta, Jenni Karemo kuvailee.
Jenni Karemo ei kaunistele Koski-tietojärjestelmään liittyvää työmäärää, mutta siitä huolimatta hän näkee asiassa nyt vain potentiaalia.
– Nyt kun meillä on prosessikaavio ja työnjako kunnossa, olemme tosi positiivisissa tunnelmissa. Jokaiseen muutokseen menee aikaa ennen kuin se on muuttunut osaksi arkea, mutta kyllä se muuttuu!
Jenni Karemoa kuunnellessa on helppo nähdä tässä uudistuksessa olevan ”kehkeytyvän potentiaalin”. Uskon sen myös tulevan taiteen perusopetukselle todella tärkeään ajankohtaan. On hienoa, että koko tämän upean koulutusjärjestelmän työ tulee näkyväksi osaksi muun koulutuksen ohelle. Ehkä jatkossa ei tanssinopettajankaan tarvitse enää perustella ulkomaailmalle, että hän on tavallaan aloittanut kouluttautumisensa jo 3-vuotiaana.
Kuplivaa odotusta Kosken äärellä
En halua koskaan enää kokea pandemia-aikaa uudelleen, mutta voin silti todeta sen tuoneen joitain uusia hyviä käytäntöjä arkeeni. On hienoa, että etäyhteydet on osattu ottaa käyttöön ja on upeaa, että osaamme nykyisin nopeastikin mukautua uusiin tilanteisiin. On ihan ensiarvoisen tärkeää, että taiteen perusopetuksen asema osana koulutusjärjestelmää on vahvistunut. Ja tässä jatkumossa on merkittävää saada jatkaa tätä työtä seuraavaksi Koski-tietovarannon kautta. Taiteen perusopetus ja sen tuoma osaaminen tulevat näkyväksi yksilön, oppilaitosten ja koko koulutusjärjestelmän näkökulmasta, eikä meidän siltä osin tarvitse enää perustella työtämme.
Vaikka maltan tuskin odottaa tätä, nautiskelen nyt tästä kuplivasta odotuksesta. Annetaan keväisen Kosken kuohua!
Milla Malmberg
Toiminnanjohtaja, STOPP ry.
Lue myös Milla Malmbergin blogikirjoitus kurkistuksesta taidekasvatuksen kulisseihin:
https://stopp.fi/kurkistus-taidekasvatuksen-kulisseihin/
