Esirippu aukeaa, musiikki alkaa soida ja lavalle juoksee joukko sudenkorentoja. Hetki on taianomainen. Sudenkorennot juoksevat piiriin, hyppivät, pyörivät, liitävät. Ne keinuvat, loikkivat ja heiluttavat siipiään. Ja sitten yleisö alkaa taputtaa.
Olen tänä keväänä vieraillut useammankin tanssikoulun näytöksessä. Ja vielä useampaan en ole päässyt päällekkäisten menojen vuoksi, vaikka olisin halunnutkin. Tuntuu etuoikeutetulta ja arvokkaalta päästä mukaan aistimaan eri näytösten tunnelmaa, kuunnella yleisön huokauksia, hymyillä lavalta vilkuttavalle pienelle tanssijalle ja ennenkaikkea ihastella taitavia ja kekseliäitä esityksiä.
Eri tanssikoulujen näytöksissä on myös paljon eroa. Jossain näytöksissä tunnelma on arvokas ja jopa harras, toisissa yleisö huutaa, vislaa ja nousee seisomaan. Toimintakulttuurin voi aistia heti sisään tullessa vaatetuksesta, puheensorinasta, yleisön ikärakenteesta, kukkien määrästä ja niin edelleen. Hieman ulkopuolisena katsojana pystyy havainnoimaan tunnelmaa ehkä hieman eri tavoin kuin vakiyleisön näkökulmasta. Ja kaikenlaiset tunnelmat ja ratkaisut ovat hyviä – mutta kiinnostavia.
Tanssikoulu edustaa monella paikkakunnalla ainoana toimijana tanssin kenttää. Ilman joulu- ja kevätnäytöksiä tanssia ei olisi nähtävillä ollenkaan. Voidaankin sanoa, että tanssikouluilla on valtava merkitys tanssitaiteen yleisötyön näkökulmasta. Tämän osoittavat myös tilastot. Viimevuotisessa STOPPin jäsenkoulujen jäsenkyselyssä raportoitiin vuodelta 2023 pääsymaksullisia esityksiä yhteensä 355, ja niissä oli yhteensä n. 95 000 katsojaa. Muita esiintymistilaisuuksia oli vuoden 2023 aikana noin 1080, joihin osallistui arviolta n. 100 000 katsojaa. Tanssikoulujen näytöksissä kävi siis yhteensä noin 200 000 katsojaa.
Sirkuksen ja tanssin tiedotuskeskuksen esitystilastojen mukaan vuoden 2023 aikana suomalaista tanssia ammattikentän esityksissä kävi katsomassa n. 384 000 katsojaa. Kiinnostavaa olisi joskus selvittää, moniko 384 000 katsojasta on ensimmäisen kerran nähnyt tanssia juuri tanssikoulun näytöksessä. Nyt asiaa voi vain arvailla, ja arvailenkin, että suurin osa.
Mutta tarvitaanko onnistuneeseen esitykseen ripaus taikuutta ja värivaloja? Ei tarvita, vaikka joskus siltä tuntuukin. Siihen tarvitaan harjoittelua ja toistoa, valmistautumista, odottamista, tukea ja aikaa. Tanssinopetuksen suurin ja tärkein työ tapahtuu oppitunneilla estradien ulkopuolella. Näyttämölle kootaan lopulta vain otos vuoden aikana opitusta ja koetusta.
Tanssi on esittävää taidetta ja lopputuloksessa värivaloista, hiuslakasta ja glitteristä voi olla apua. Pääosassa on kuitenkin itse tanssi, värivaloista viis. Ja se taika, se syntyy esiintyjän ja yleisön välille itsestään. Ja juuri siinä piilee tanssiesityksen lumo.
Milla Malmberg
Toiminnanjohtaja, STOPP ry
Lue myös Milla Malmbergin blogikirjoitus taidekasvatuksen kulisseihin kurkistamisesta:
https://stopp.fi/kurkistus-taidekasvatuksen-kulisseihin/
