Tiedätkö tai muistatko, mikä tämä on? Se sentään oli tanssinopettajan yksi tärkeimmistä työvälineistä vain parikymmentä vuotta sitten. Se on tietysti CD-levyille tarkoitettu kuljetuslaukku.
CD-levyt mullistivat monen tanssinopettajan työn. Levyjen myötä kappaleita ei tarvinnut enää kelata, nauhat eivät venyneet tai purkautuneet, eikä neula pomppinut levysoittimessa. CD:tä luultiin aluksi ikuiseksi, mutta moni opettaja huomasi hyvinkin pian ja karvaasti, ettei naarmuinen levy enää toimikaan. Joka tapauksessa tuntien opetus tehostui, kun opetustunnista ei kulunut enää niin pitkää aikaa oikean kohdan kelaamiseen tai pahimmassa tapauksessa purkautuneen nauhan sisään rullaamiseen kynän avulla.
Tietokoneiden polttavien CD-asemien myötä jokainen pystyi itsekin luomaan ”soittolistoja” tunneilleen ja esityksiin. Ja se vasta tehokasta olikin!
Entä muistatko vielä nämä tanssinopetukseen liittyvät ilmiöt?
Muistatko ajan ennen soittolistoja ja bluetooth-kaiuttimia?
Ennen kuin älykellot, tabletit, puhelimet ja tietokoneet pyörittivät soittolistoja, soitettiin tanssituntien musiikki CD-levyiltä. Sitä ennen musiikki soi C-kaseteilta tai LP-levyiltä, ja sitä ennen kelanauhurista. Nauhojen, kasettien ja levyjen lisäksi opettaja saattoi kantaa mukanaan valtavan kokoisia soittimia. Ja tuntien aikana odoteltiin pitkiäkin aikoja, kun oikeaa kohtaa kelattiin kuuluviin.
”Muistan, kuinka tanssitunnilla laitettiin joku pölyrätti kelamankan päälle, niin saatiin musiikki hidastumaan sopivasti”, Sinikka Saarela Valkeakoski-opistosta hymyilee.
”Näytösnauhoja saattoi olla hirveä pino”, Fanny Gurevitsch Etelä-Savon Tanssiopistosta naurahtaa.
”Olikin hienoa, kun saatiin teipattua koko näytöksen musiikki yhdelle nauhalle. Tosin tuon leikkelyn ja usean soittamisen takia nauha venyi, joskus tempot heittelivät puhumattakaan äänen rahinasta ja rutinasta”, Minna Palokangas Kajaani Dancen tanssikoulusta jatkaa.
Muistatko vielä villaiset treenivaatteet?
Vaikka villasukilla ei nykyisin enää saakaan mennä tanssimaton päälle, olivat villasukat – ja jopa villahaalarit – joskus tärkeitä treeniasuja. Moni muistaa aloittaneensa tanssitunnin aina lämpimissä vaatteissaan. Villaiset vaatteet olivatkin mukavat, pehmeät ja lämpimät. Varsinaiset hikihousut eivät sitten villan tapaan hengittäneet ollenkaan. Hiki- eli lämmittelyhousuja näkee tunneilla toki edelleen.
”Hyvin on mielessä, kuinka itse neuloin itselleni villahaalarin”, Leila Sillantaka Helsingin tanssiopistosta kertoo.
Muistatko, kun vedenjuonti oli kiellettyä tanssitunneilla?
Ennen kuin vesipulloista tuli tärkeä osa liikuntavarusteita, oli tanssitunneilla usein kiellettyä juoda vettä. Yksi opettaja kertoi veden laskeutuvan lihaksiin ja toinen sen jäävän hölskymään vatsaan. Juoda toki täytyi, mutta vasta tunnin jälkeen.
”Jos oikein kuuma tuli, käytiin purskuttelemassa vettä suussa. Kunhan vaan sylkäisi veden sitten pois ennen nielaisua”, Milla Malmberg STOPPista toteaa.
”Joskus kesäkursseilla Köpiksessä oli kesähelle ja monta tuntia treeniä. Illalla, kun tulin asunnolle, oli aikamoinen jano ja mietin, mikä olisi riittävän pahaa, ettei sitä joisi liikaa”, Kaija Kontunen-Forsblon Lappeenrannan Tanssiopistosta muistelee.
Muistatko vielä hartsin balettitunneilla?
Hartsia käytettiin joskus balettitunneilla liukkauden estämiseksi, etenkin puulattioilla. Moni muistaa tanssitunneiltaan myös märät käsipyyhkeet, joihin tossuja käytiin kostuttamassa. Hartsin tuoksu on jäänyt monelle tanssijalle mieleen balettituntien tuoksuna.
”Hartsin käyttö on vielä vahvana muistona mielessä”, Kaija Kontunen-Forsblom Lappeenrannan Tanssiopistosta naurahtaa.
Muistatko ylipäätään ajan ennen internettiä?
Ennen internettiä opettajat etsivät tunneille sopivia musiikkeja kirjastoista ja levykaupoista. Sopivan musiikin löytyminen saattoi viedä valtavasti aikaa. Ennen YouTubea tieto uusista tanssityyleistä ja -ilmiöistä oli haettava kursseilta. Monen opettajan ja innokkaan tanssinopiskelijan kesät kuluivat kursseilla ulkomailla. Ja ulkomailta oli haettava paljon muutakin opetukseen liittyvää materiaalia.
”Toin 80-luvulla 18 kiloa tanssikirjoja Lontoosta Suomeen”, Tuija Nikkilä Jyväskylän Tanssiopistosta muistelee.
Lue Elina Bergin (Pirkanmaan Tanssiopisto) sekä Sinikka Saarelan (Valkeakosken musiikki- ja tanssiopisto) ajatuksia tanssinopettajan työnkuvan muutoksista:
https://stopp.fi/blogikirjoitus/stopp40-tanssinopettaja-on-tanssin-moniottelija/
Syksyllä 2021 liiton erikoispalkinnolla muistetun Hannele Niirasen ajatuksia tanssista voit lukea täältä:
https://stopp.fi/artikkelit/tanssissa-on-kaikki/
