Me tanssialalla työskentelevät tiedämme, kuinka monipuolinen ja kokonaisvaltainen merkitys tanssilla on. Meidän ei tarvitsekaan perustella itsellemme, miksi tanssia ylipäätään, mutta myös tanssinopetusta pitää tukea. Mutta vaikka me tiedämme sen, meidän on tärkeää muistaa kertoa ja perustella sitä muille. Kun rahaa on vain vähän jaettavaksi, on kaikkeen löydyttävä perustelu.
Tanssista tai muustakaan taiteesta ei tarvitse, eikä pidä tulla ammattia kaikille. Siitä ei tarvitse tulla edes pitkäikäistä harrastusta, eikä sen tarvitse avata portteja uuteen maailmaan. Tanssikokemus ja -elämys voivat kestostaan riippumatta olla luonteeltaan niin kokonaisvaltaisia, että niiden merkitys säilyy pitkään. Jokainen kokemus on itsessään arvokas. Miten tanssinopetusta sitten saadaan tarjolle ihan kaikille?
Parhaillaan käynnissä olevassa taiteen perusopetuksen lainsäädännön kokonaisuudistustyössä koko työn lähtökohtana on saavutettavuuden lisääminen. Taiteen perusopetus on tärkeää ja sen pitäisi olla saavutettavissa ihan jokaiselle, joka sitä haluaa.
Saavutettavuudesta on puhuttu viime vuosina paljonkin. Saavutettavuusdirektiivi pyrkii turvaamaan viestin perille menemisen, ja sen innoittamana mekin olemme tanssioppilaitosten liitossa pyrkineet kehittämään viestintäämme. Nettisivuiltamme löytyy nykyisin eri kieliversioita selkosuomesta alkaen ja olemme muuttaneet sivujen ulkoasua selkeämmäksi ja saavutettavammaksi. Tanssinopetuskentällä saavutettavuuskeskustelu on poistanut fyysisiä esteitä toimitiloista, kehittänyt opetuksen sisältöjä ja menetelmiä sekä avannut ovia uusille yhteistyökumppaneille ja oppilasryhmille. Yhä useamman tanssikoulun ilmoitustaululta löytyy nykyisin maininta turvallisemman tilan periaatteista ja hyvä niin. Tanssinopetuksen pitääkin olla avointa, saavutettavaa ja turvallista ihan meille kaikille.
Taloudellinen saavutettavuus on kuitenkin edelleen suuri haaste. Vaikka kouluilla on suuri tahtotila avata oviaan ihan kaikille halukkaille, tarvitaan opetustyön toteuttamiseen myös rahaa. Ja yleisimmin se tarkoittaa sitä, että oppilaan on maksettava opinnoistaan lukukausimaksua.
Savoniasta keväällä 2024 tanssinopettajaksi valmistunut Milja Murto innostui tutkimaan taloudellisen saavutettavuuden teemaa opinnäytetyössään.
– Omasta nuoruudestani muistan, mikä merkitys lukukausimaksujen suuruudella oli harrastusmahdollisuuksien valinnassa. Vasta jälkeenpäin tajusin, että juuri lukukausimaksujen takia jotkut kaverini joutuivat lopettamaan tanssimisen kokonaan.
Opinnäytetyöprosessi antoi Miljalle mahdollisuuden syventyä asiaan syvällisemmin ja avasi aiheeseen liittyviä haasteita.
– Minusta olisi tosi hienoa, jos tanssiharrastus olisi mahdollista ihan kaikille. Ymmärrän kuitenkin, ettei kyse ole aina pelkästään koulujen tahdosta.
Tanssikoulut ja muut taiteen perusopetuksen oppilaitokset ovat vain yksi tanssitoimintaa tarjoava taho. Erilaiset seurat, kerhot ja harrastamisen Suomen mallin mukaiset ryhmät tarjoavat usein tanssia ja osa niistä jopa ilmaiseksi. Taiteen perusopetuksen tarjoama tanssinopetus ei kuitenkaan ole korvattavissa kerhotoiminnalla ja siksi taloudellisen saavutettavuuden teemaa on tärkeä nostaa esiin myös taiteen perusopetuksen kentällä.
– Monilla tanssioppilaitoksilla on olemassa erilaisia vapaaoppilaspaikkakäytäntöjä, Milja Murto kertoo.
Vapaaoppilaiden paikkojen määrä on usein sidoksissa koulun kokoon, ulkopuolisen rahoituksen määrään sekä erilaisiin yhteistyökumppanien kanssa tehtäviin sopimuksiin. Milja Murron opinnäytetyö osoittaakin, että tanssikoulujen talous rakentuu lukukausimaksujen varaan ja vaikka tahtotilaa maksuvapautusten lisäämiseen olisikin, ei siihen ole nykyisellään mahdollisuuksia.
– Suurin osa kyselyyni vastanneista kouluista kertoi koulun taloudellisen tilanteen olevan syynä maksuvapautusten rajalliseen määrään.
Minulle tanssista tuli ammatti, mutta sitähän en tiennyt vielä 12-vuotiaana. Eivätkä sitä tienneet vanhempanikaan. Olen tosi iloinen, onnellinen ja tyytyväinen, että he pystyivät tukemaan tanssiharrastustani ja sain jatkaa sitä ihan niin paljon kuin halusin. Monelle nuoruudenaikaiselle tanssikaverilleni tanssista tulikin ammatti, mutta vielä useammalle meistä tanssivuodet ovat poikineet myös paljon muuta elinikäisestä liikunta-, kulttuuri- ja taidesuhteesta elämää kannatteleviin ystävyyssuhteisiin.
On ikävää, jos näin mittaamattoman arvokkaita asioita jää saavuttamatta rahan takia.
Milja Murron opinnäytetyö ’Tanssia kaikille, ei vain varakkaille: käytäntöjä tanssin taloudellisen saavutettavuuden parantamiseksi’ on luettavissa täällä.
Suomen musiikkioppilaitosten liiton podcastissa pohditaan musiikinopetuksen yhdenvertaisuutta. Se on kuunneltavissa täällä.
Milla Malmberg,
toiminnanjohtaja, STOPP ry.
Lue myös Milla Malmbergin blogikirjoitus:
https://stopp.fi/sen-juuri-mina-voin-tehda-asialle/
