Taina Väätäinen oli ehkä vain 2-vuotias päästessään katsomaan Joutsenlampea. Katsomiskokemus oli iso elämys, ja siitä on jäänyt vahva muistijälki jostain valkoisesta sekä ihanasta musiikista. Muutamaa vuotta myöhemmin, ehkä 5-vuotiaana, Taina muistaa mukailleensa kuolevan joutsenen liikekieltä naapurin tädin soittaessa pianoa. Joutsenlampi on edelleen tänä päivänäkin Tainan lempibaletti.
Vaikka Taina Väätäisen lapsuuden maailma oli monelta osin erilainen kuin se maailma, jossa tämän päivän lapset elävät, on siinä myös jotain samaa. Samanlaiset sadunhohtoiset balettiunelmat kuljettavat myös monia tämän päivän lapsia. Taina Väätäinen kokee saaneensa tehdä tärkeää työtä näiden unelmien äärellä.
Halu kehittyä eteenpäin
Helsingin Roihuvuoresta kotoisin oleva Taina Väätäinen pääsi jo lapsena osaksi baletin maailmaa. Sen lisäksi, että Tainan vanhemmat veivät lapsiaan katsomaan esityksiä, vei äiti Tainan myös balettikouluun. Äiti oli opetuksen suhteen kriittinen, ja harrastusta jatkettiin myöhemmin toisessa, Irja Koskinen-Salinin balettikoulussa. Samassa koulussa kävi tunneilla myös Oopperan tanssijoita.
– Baletti tuntui alusta alkaen omalta jutulta. Ehkä tähtäimessä ei alun perin ollut ammatti, mutta muistan halunneeni kehittyä baletissa mahdollisimman paljon, Taina Väätäinen muistelee.
Balettikoulun lopetettua toimintansa Taina Väätäinen hakeutui Oopperan balettikouluun, jota hän muisteleekin kaikin tavoin lämmöllä.
– Luokka oli tosi ihana ja vaikka opiskeluun liittyi kilpailuakin, oli kokemus tosi kokonaisvaltainen ja hyvä.
Esityksiä oli paljon ja baletin lisäksi opetusta tarjottiin myös muissa tanssilajeissa. Ja koska opiskelu tapahtui Oopperan balettikoulussa, tuli opintojen tavoitteeksi tanssin ammattilaisuus. Balettikoulun aika myös opetti, minkälaista työ tanssin parissa on.
– Aluksi tuntui, että palkka on vain ylimääräinen bonus, itse tanssiminen oli niin ihanaa. Lukuisat esitykset ja treenimäärä opettivat kyllä, että kyse on kovasta työstä.
Haussa pitkäaikainen tanssinopettaja
– Siirryin tanssijan töistä tanssinopettajaksi 21-vuotiaana. Opettaminen tuntui kiehtovalta ja haaveilin myös perheen perustamisesta.
Ensimmäiset 9 opetusvuottaan Taina Väätäinen työskenteli Helsingin tanssiopistossa, jossa hän sai opettaa hyvin eri-ikäisiä oppilaita alkeista edistyneisiin.
– Tunteja oli aika paljon ja niiltä vuosilta on ihania muistoja, Taina kertoo.
Opetustyö tuntui omalta, mutta samaan aikaan Taina koki haluavansa kehittää sitä johonkin uuteen suuntaan. Hän perusti oman tanssikoulunsa Tikkurilaan Vantaalle, mutta alkoi samalla opettaa myös niin ikään Vantaalla toimineessa Balettikoulu Harissa. Muutaman vuoden jälkeen koulut yhdistyivät ja työskentely jatkui Hakunilan Kulttuuri ry:n ylläpitämässä Balettikoulu Harissa, jossa Tainatyöskentelee edelleen.
– Välillä on naurattanut se, että minua töihin pyytänyt henkilö kertoi heidän toivovan pitkäaikaista opettajaa. Nyt kun olen ollut töissä jo yli 40 vuotta, mietin, että se toive ainakin toteutui.
Vuosien aikana Harin toimintaympäristö, oppilaat ja perheet ovat tulleet tutuiksi. Taina Väätäinen näkeekin tosi arvokkaana sen, että on voinut työskennellä samassa paikassa pitkään.
Tanssin kokonaisvaltaisuus
Baletin opetus on tuntunut koko ajan hyvin merkitykselliseltä. Työskentely lasten ja nuorten kanssa, oppimisen näkeminen ja elämysten kokeminen ovat työn parhaita puolia.
– Opetustyössä on tietysti erilaisia vaiheita. Ennen keskityttiin enemmän ihan niiden tanssiteknisten asioiden opetteluun, mutta nyt opettaja opettaa myös työrauhaa ja keskittymistä. Itse oppiminen on kuitenkin samanlaista ja yhtä arvokasta.
Myös tanssiminen ja treenaaminen ovat muuttuneet. Treenaaminen on aikaisempaa tanssillisempaa ja luovempaa, ja tätä kehitystä Taina seuraa mielellään.
– Painotan usein kuvittelemista ja sanon oppilaille, että tuntekaa musiikki sisällänne ja antakaa sen elää!
Myös tanssin kokonaisvaltaisuus puhuttelee edelleen. Tanssi antaa mahdollisuuden kokea ja ilmaista tunteita, kehittää keskittymis- ja empatiakykyjä. Tanssitunneilta saa myös elinikäisiä ystäviä.
– Tanssi on mielettömän hieno kasvualusta ja voimavara. Olen kuitenkin tosi huolissani tanssin ja taiteen arvostuksen ja rahoituksen vähenemisestä. On tosi surullista, että niin moni lahjakas tanssija päätyy toiselle alalle taiteen rahoituksen epävarmuuden vuoksi.
Tanssi kuuluu ihan jokaiselle
Kevätlukukauden 2026 alkaessa Taina Väätäinen on innostunut tulevasta keväästä, ihan niin kuin oikeastaan jokaisen lukukauden alussa. Mikä tanssinopetuksessa sitten innostaa edelleen?
– Tietysti ihanat oppilaat! Kun oppilaat ovat innostuneita, sitä innostuu itsekin, Taina hymyilee.
Tainan opetukseen ovat tervetulleita kaikenlaiset lapset ja nuoret. Tanssi kuuluu ihan jokaiselle, ja opettajan tehtävänä on luoda puitteet ja mahdollisuudet sille ihanan sadunhohtoiselle kokemukselle, joka 2-vuotiaan Tainankin sai pauloihinsa.
– Opetustyö on vuorovaikutusta ja sitähän se itse tanssikin on.
Opettajan ja oppilaan välinen suhde on opetustyön ydin, ihan niin kuin tanssijoiden ja yleisönkin välinen suhde. Vuorovaikutus ja hetkessä eläminen luovat rungon tanssille.
Lue myös tanssikasvatus elämäntyönä -palkinnon saaneen Irmeli Toiviaisen ajatuksia:
https://stopp.fi/tanssikasvatus-elamantyona-palkinnon-saanut-irmeli-toiviainen-on-maaratietoinen-tanssikasvatuksen-kehittaja/
