On kenties sattumaa, että Irmeli Toiviainen alunperin päätyi alle 10-vuotiaana Ilmi Marttisen balettitunneille kotikaupunkiinsa Hämeenlinnan Liikunta- ja Balettikouluun. Sattumaa oli ehkä sekin, että Irmeli tutustui Hämeenlinnassa luovan tanssin tunneilla Kristiina Kostiaan. Kun Kristiina vuosia myöhemmin kysyi nuorta Irmeliä opettamaan balettia juuri perustettuun tanssikouluun Keravalle, tuli Irmelistä yksi Suomen ensimmäisiä päätoimisia tanssinopettajia. Keravan tanssiopistossa Irmeli onkin viihtynyt jo kymmeniä vuosia ensin opettajana ja sittemmin rehtorina.
Monipuolinen kasvualusta
Alkusysäyksen jälkeen Irmeli Toiviaisen tanssipolku on ollut hyvinkin johdonmukainen. Hämeenlinnan Liikunta- ja Balettikoulu tarjosi hyvän kasvualustan tanssimisesta innostuvalle lapselle ja nuorelle. Irmeli muistelee hyvin nopeasti käyneensä kaikilla omalle ikäryhmälleen tarjolla olevilla tunneilla ja saaneensa opetusta hyvin monenlaisilta opettajilta. Kesätyötkin järjestyivät Ilmi Marttisen puutarhasta.
Hämeenlinnassa järjestettiin koulutusta myös tanssinopetustyöstä kiinnostuneille.
– Juhani Teräsvuori tuli Moskovasta pitämään meille didaktiikkakurssia, kun olin vielä tosi nuori. Kynä sauhuten kirjoitin ylös kurssin antia, Irmeli Toiviainen muistelee.
Tanssituntien ja didaktisten koulutusten lisäksi Hämeenlinna tarjosi monipuolisia tilaisuuksia myös taiteellisesti. Tauno Marttisen hienot, mutta haastavatkin sävellykset loivat mahdollisuuksia kehittyä ja päästä mukaan erilaisiin produktioihin. Merkittävää nuorelle Irmelille oli myös tutustuminen Leena ja Jukka Gustavsoniin.
– Tanssin monessa Leenan koreografiassa ja ne olivat taiteellisesti kiehtovia kokemuksia.
Hyvin nuorena Irmeli aloitti myös tanssiarvostelujen kirjoittamisen kulttuuritoimituksen avustajana Hämeen Sanomiin.
Kiinnostus opettamiseen
Hämeenlinnan Liikunta- ja Balettikoulusta tie kulki Helsinkiin tanssitaiteilijain liiton tunneille, tanssitaiteen laitoksen pedagogiseen koulutukseen, opinto-ohjaajan opintoihin sekä lukuisille muille kursseille ja koulutuksiin niin Suomessa kuin Virossakin. Työ Keravan tanssiopistossa on jatkunut niin ikään määrätietoisesti ja vuosien vahva pedagoginen ja taiteellinen työ ovat kuljettaneet Irmelin uraa eteenpäin rehtorin työhön.
Pedagoginen työ tuntui Irmeli Toiviaisesta jo nuoresta alkaen kiinnostavalta. Luokanopettajan työ tuntui mahdolliselta ammatilta, mutta tanssi vei kuitenkin mukanaan.
– Olen aina ollut aika kova jännittäjä ja vaikka esiintyminen olikin ihan mukavaa, oli rima sen suhteen tosi korkealla. Opetustyö kutsui vahvemmin.
Opetustyö onkin ollut palkitsevaa. Työura yhdellä paikkakunnalla on tarjonnut aitiopaikan siihen, mitä kaikkea tanssi ja tanssikasvatus voivat saada aikaan.
– Vuosien varrella olen todistanut niin paljon upeita kokemuksia ja nähnyt tästä työstä syntyvää merkityksellisyyttä.
Tanssinopettajuus on mahdollistanut myös työskentelyn taiteen parissa. Oppilaskoreografiat ovatkin olleet yksi Irmelin suuri intohimo ja vuosien aikana lavoilla on nähty lukuisia Irmelin pienempiä ja suurempia koreografioita.
Taiteen perusopetus osana yhteiskuntaa
Vuodet ovat opettaneet monin tavoin paljon. Tanssinopetuksen kenttä on muuttunut ja kehittynyt, ja tänä päivänä taiteen perusopetus kytkeytyy yhä kiinteämmin osaksi muuta yhteiskuntaa ja keskustelua.
– On tärkeää, että me ymmärrämme, minkälaisesta maailmasta oppilaamme tulevat, Irmeli pohtii.
On myös tärkeää, että tanssiyhteisö osaa ammentaa yhteistyöstä ja verkostostaan, mutta myös katsoa ulospäin. Irmeli iloitsee Keravalle syntyneestä vahvasta taiteen perusopetuksen verkostosta, jonka kautta pystytään kehittämään toimintaa paljon vahvemmin kuin yksittäisinä toimijoina.
Verkostojen arvostaminen näkyy myös Irmelin työssä rehtorina. Hän näkee työyhteisön merkityksen erityisen suurena ja haluaa aktiivisesti panostaa koko yhteisön hyvinvointiin ja työn sujuvuuteen.
– On ihanaa tehdä tätä työtä, kun voi luottaa työkavereihinsa 110 prosenttisesti.
Irmeli on aktiivisesti osallistunut myös alan valtakunnalliseen kehitystyöhön. Hän on työskennellyt niin Suomen tanssioppilaitosten liiton kuin Taiteen perusopetusliitonkin hallituksessa, ollut perustamassa Balettipedagogit ry:tä ja toiminut myös monissa muissa luottamustehtävissä. Luottamustehtävien lisäksi Irmeli on myös ollut puhumassa ja kouluttamassa erilaisissa tilaisuuksissa.
Rakkaus tanssiin
Vaikka vuosikymmenet ovat muokanneet ja muovanneet tanssinopetuksen kenttää kovasti, on sen ydin pysynyt samana. Vaikka usein puhutaan lasten ja nuorten muutoksesta, on ihmisyys kuitenkin itsessään samanlaista kuin ennenkin.
Myös Irmelin rakkaus tanssiin taidemuotona on säilynyt.
– Tanssilla on vahva tulevaisuus. Näen sen selkeästi niin tanssin ammattilaiskentän kuin oppilaidenkin näkökulmasta.
Samaan aikaan Irmeli kantaa huolta tanssin kentän sirpaleisuudesta ja toivoo alalle vahvempaa yhdessä tekemisen kulttuuria.
Jotta tanssin kaikki ominaisuudet saataisiin oikeasti kaikkien ulottuville, pitäisi kaikilla olla mahdollisuus päästä kokemaan tanssia. Sillä ihan niin kuin Irmelinkin kohdalla kävi, voi tarina saada alkunsa sattuman kauppana.
– Jos ei koskaan ole päässyt tanssimaan, ei voi tietää, minkälaista se on ja mitä se voi merkitä.
Lue myös vuoden tanssikasvattajan palkinnolla palkitun Kati Nyyssösen ajatuksia tanssinopetuksesta:
https://stopp.fi/vuoden-tanssikasvattaja-kati-nyyssoselle-opettaminen-on-vuorovaikutustyota/
