Tamara Rasmussen Opiston eteiskäytävällä on kassillinen tuoreita omenoita. Ne ovat peräisin aamupäivällä kokoontuneen ryhmän tanssijoilta, joista suuri osa on käynyt opiston tunneilla jo vuosia ja vuosikymmeniä. Ryhmän opettajana toimiva Vivianne Budsko-Lommi on kulkenut ryhmän kanssa siitä lähtien, kun hän jatkoi äitinsä Tamara Rasmussenin työtä paitsi näiden tanssijoiden, myös koko opiston kanssa vuonna 1992. Pukukopin puheensorinasta ja tunnelmasta huomaakin, että yhteistä matkaa on kuljettu pitkään. Ilmassa on tuoreiden omenoiden tuoksun lisäksi iloa, lämpöä ja kunnioitusta.
Tanssin ja teatterin maailmaan
Vaikka Vivianne Budsko-Lommi syntyi tanssin ja teatterin maailmaan, ei ollut ihan itsestään selvää, että taiteesta tulee hänellekin ammatti. Viviannen äiti, tanssitaiteilija, koreografi ja näyttelijä Tamara Rasmussen oli perustanut Helsinkiin oman balettikoulun 1950-luvulla. Samasta koulusta hän kehitti 1960-luvulla Suomen ensimmäisen jazztanssikoulun, Tamara Rasmussen Opiston, joka juhlii tänä vuonna jo 60-vuotisjuhliaan.
Vivianne alkoi tanssia 3-vuotiaana, sillä tanssitunneilla oli mahdollisuus viettää aikaa äidin kanssa. Opettamistyön Vivianne aloitti jo 13-vuotiaana ja siitä alkaen oma tanssisuhde alkoi tiivistyä.
– Olen tosi kiinnostunut kielistä ja mietin ammatikseni sitäkin vaihtoehtoa. Äiti ei millään tavalla painostanut minua tanssialalle, enkä ole tehnyt sellaista omillekaan lapsille. Hauskaa kuitenkin on, että kaikki tyttäreni ovat päätyneet näyttämötaiteen alalle ja tulevat mielellään kukin vuorollaan opettamaan opistolle, Vivianne Budsko-Lommi kertoo.
Omaa tanssisuhdettaan Vivianne Budsko-Lommi joutui punnitsemaan etenkin joutuessaan rajuun autokolariin ylioppilasvuonnaan. Sitkeä työ ja vakaa kunnianhimo voittivat ja jo vuotta myöhemmin hän jatkoi tanssiopintojaan Pariisissa. Sen jälkeen tanssi ja taide ylipäätään on ollut elämän peruspilari, jonka ympärille on kehittynyt omaleimainen ja upea työura.
Oma tapa tehdä työtä
Viviannen äidin Tamara Rasmussenin äkillisen kuoleman jälkeen vuonna 1992 oli suurten päätösten aika.
– Minun piti ottaa odottamatta ohjat käsiini tanssikoulussa sen sijaan, että olisin keskittynyt uraani tanssitaiteilijana. Kyse ei ollut vieraudesta, olihan tanssiopisto tuttu paikka minulle. Kyse oli vastuusta.
Heti alusta alkaen Viviannelle oli tärkeää jatkaa tanssikoulun ilmapiiriä, mutta muuten hän halusi löytää oman tapansa tehdä tanssinopetustyötä. Vuosien aikana hänelle onkin kehittynyt vahva näkemys taiteesta ja opetustyöstä sekä oma tapansa työskennellä. Työskentelyä ohjaa voimakkaasti jatkuva uudistumisen halu sekä halu soveltaa opittua ja jakaa sitä eteenpäin.
– On pyrittävä parhaaseen, tehtävä mahdollisimman hyvin. Tämä on ollut luovuttamaton periaatteeni, vähempi on luovuttamista. On kuitenkin syytä tähdentää, että vaativuus ei koskaan tarkoita kovuutta, nöyryyttämistä tai lannistamista vaan tarkkaa ohjausta, rohkaisua, lujuutta, lämpöä – ja paljon huumoria.
Tärkeää on, että työtä tehdään ihmisten kanssa ja heitä kunnioittaen. Ja sillä periaatteella tanssikoulun ilmapiiri on pysynyt samana jo kuudenkymmenen vuoden ajan – tai kehittynyt edelleen. Viviannen kokemuksen mukaan ilmapiiri on kuitenkin lopulta se, joka saa ihmiset tulemaan kouluun yhä uudelleen vuosikymmentenkin ajan.
Paljon on sekä saanut että joutunut tekemään
Vivianne Budsko-Lommi on tanssitaiteilija, tanssipedagogi ja Tamara Rasmussen Opiston rehtori. Työviikko koostuu edelleen pitkälti opetustyöstä ja juuri nyt ei ole ollut aikaa tai mahdollisuutta miettiä asiaan muutosta. Tulevaisuuden pohtiminen on käväissyt mielessä ohuesti, mutta mennyttä tulee ajateltua enemmän.
Vaikka aika on kulunut nopeasti, on menneisiin vuosiin myös mahtunut paljon. Vivianne kokee saaneensa tehdä paljon, mutta myös joutunut tekemään paljon. Tanssin olemus on kuitenkin puhuttanut häntä koko ajan.
– Kun tältä paikalta katson kahteen suuntaan, taakse ja eteenpäin, näen pitkän kaaren äitini Tamara Rasmussenin ensimmäisistä tanssiaskelista omieni ja tyttärieni ensitanssiaskelten kautta tähän päivään, jolloin Tamara Rasmussen Opiston lattiaa kuluttavat pienten kolmevuotiaiden ja yli 80-vuotiaiden jalat.
Tanssikasvatuksen elämäntyöpalkinto
Vivianne palkittiin lauantaina 7.10.2023 Suomen tanssioppilaitosten liitto STOPP ry:n Tanssikasvatus elämäntyönä -palkinnolla. Kiitokseksi Budsko-Lommin tanssikasvatuksen eteen tehdystä työstä liitto halusi osoittaa hänelle Suomen teatterijärjestöjen keskusliiton kultaisen ansiomerkin.
– Elämäntyöpalkinto merkitsee minulle ennen kaikkea nähdyksi tulemista. Valo osuu kaikkiin tanssijoihin, joita olen elämässäni ja työssäni – elämäntyössäni – kohdannut. Tanssi loistaa tänään!
Tutustu lisää STOPP ry:n palkintoihin:
https://stopp.fi/palkinnot/
