Olen niin vapaa-aikana kuin työelämässäni ollut aina ahkera kalenterin täyttäjä. Arki sisältää monta muuttujaa, mutta myös monta pysyvää elementtiä. Kansalaisopiston rehtorin työssä ripottelinkin vuosittain päivitettävät suunnitelmat ja ohjeistukset pitkin vuotta niin, etteivät ne koskaan muodostaisi valtavaa rypästä. Ripoteltuna pystyin palaamaan niihin edes hetken ajan ihan joka vuosi, vaikka arki olisikin tarjonnut yllätyksiä.
Vieläkin muistan ne syvät hengitykset viimeisinä työpäivinä ennen kesälomaa, kun kalenterissani luki pelastussuunnitelman tarkastus. Joka vuosi arvoin asiaa, mutta tartuin lopulta suunnitelmaan. Ja olipa se ihanaa palata loman jälkeen töihin, kun tiesi, että pelastussuunnitelma oli ajan tasalla. Elokuussa jatkoimmekin vaarojen ja riskien arvioinnilla yhdessä henkilökunnan kanssa. Uusi lukuvuosi alkoi aina turvallisuusasioiden kertaamisella ja se tuntui hyvältä ratkaisulta.
Ensimmäisen tulipalon sattuessa kiitin itseäni tehdystä työstä. Kaikki meni kaaoksen keskellä yllättävänkin hyvin, lukuun ottamatta arabian kielen opettajan kenkiä, jotka jäivät lukkojen taakse. Opettajien kenkien riisumispaikka korjattiin sitten seuraavaan suunnitelmaan. Aloin harkita turvallisuuskävelyjen järjestämistä tällaisten huomioiden havaitsemiseksi. Valitettavasti palohälytyksiä tuli rehtorivuosinani useampikin ja toimintamalleja tuli päivitettyä siis ihan tositoimissa. Kaikki opettajat pääsivät kuitenkin seuraavilla kerroilla kengät jalassa kotiin.
Suunnitelmallisuuden merkityksen päivitettävien ja kehitettävien suunnitelmien hallinnassa tunnistaa myös Keravan Tanssiopiston rehtori Irmeli Toiviainen:
– Delegoinnin taidolla on suuri merkitys. Ja kun työ on tehty kertaalleen perusteellisesti, on päivittäminen helpompaa.
Erilaisia suunnitelmia ja valmistautumista vaativia ohjeita on oppilaitostyössä valtava määrä. Uudet yllättävätkin asiat – niin kuin esimerkiksi korona – ovat asettaneet oppilaitokset tilanteisiin, joissa pitää reagoida nopeasti ja monialaisesti.
– Korona-aikana olemme tehneet ihan omat koronaturvallisuussuunnitelmat ja niitä on päivitetty moneen kertaan, Irmeli Toiviainen toteaa.
Keravalla yhteistyötä on tehty mahdollisuuksien mukaan eri taiteen perusopetuksen oppilaitosten sekä kaupungin kanssa. Erilaiset kriisitilanteet ovatkin muistuttaneet toimijoita yhteistyön merkityksestä.
– Keravan kaupungin edustaja sanoittikin viisaasti, että meidän kaikkien tavoitteena on tietysti turvallinen Kerava, Irmeli Toiviainen hymyilee.
Tällä hetkellä Keravalla on lähdetty varovaisesti miettimään yhteistä kriisivarautumissuunnitelmaa Suomen turvallisuustilannettakin huomioiden. Samalla oppilaitokset ovat yhteistyössä kaupungin kanssa lähteneet miettimään omaa rooliaan kaupunkiin Ukrainasta tulleiden lasten, nuorten ja äitien arjessa.
Arjen tasolla turvallisuus voi tarkoittaa hyvin montaa asiaa. Se voi tulipalolta välttymisen ohella tarkoittaa esimerkiksi parkkipaikan pimeäksi menneen lampun korjaamista, liukkaan pihan hiekoittamista, hyväksytyksi tulemista omana itsenään tai oppilastietojärjestelmän toimimista.
– Joskus naurattaa, että koska meillä muutama sali sijaitsee väestönsuojassa, on tanssiminen melko turvallista. Tosi asiassa päivitämme salien turvallisuusohjeita, mutta pohdimme myös tietoturvaa, järjestelmien ja henkilötietojen säilyttämistä, salasanoja ja koodeja säännöllisesti, Irmeli Toiviainen kuvailee.
Keravalla on myös laadittu sijaisopettajille opas, joka turvaa toiminnan sujuvuuden niin oppilaiden kuin sijaistenkin näkökulmasta.
Vaikka kaikki ohjeet, säännöt, suunnitelmat ja kartoitukset ovat jokainen osaltaan tärkeitä, on asioiden tärkeysjärjestyskin on hyvä muistaa.
– Aina ei ehdi keskittyä kaikkeen niin kuin oli suunnitellut. Kiireen keskellä pienimuotoinen paneutuminen on kuitenkin parempi kuin asian kokonaan sivuuttaminen, Irmeli Toiviainen muistuttaa.
Pienikin paneutuminen, suunnitelmallisuus, delegointi ja tärkeysjärjestys – niillä pärjää jo pitkälle. On myös hyvä muistaa että usein pieneltäkin tuntuva muutos voi olla käytännön tasolla merkittävä parannut. Vaikka sitten se kenkien riisumispaikan miettiminen. Palohälytyksen jälkeen kun on mukavampi lähteä kengät jalassa kotimatkalle kuin sukkasillaan.
Milla Malmberg
Toiminnanjohtaja, STOPP ry.
STOPP ry:n toiminnanjohtajan ajatuksiin tanssinopetuksessa tapahtuvasta kohtaamisesta voit tutustua täällä:
https://stopp.fi/tanssi-on-kohtaamisen-taidetta/
Lue myös Musiikkiopisto Arkipelagin rehtorin Jenni Uimosen kirjoitus saavutettavuuskoulutuksesta:
https://stopp.fi/mita-jos-tanssi-kuuluisi-meille-kaikille/
